Lasten ja vähän artistinkin suusta

Kategoriat: #onnelliseksi

”Jos haluut testaa mua yhden kerran..”, laulaa Sanni. Biisin videossa eri ikäiset lapset – vanhempiensa luvalla – hoilaavat intoa täynnä yhden suosituimman suomalaisen naisartistin uusinta sinkkua. Tai siis hoilasivat. Video nimittäin vedettiin julkisen paineen alla heti ilmestyttyään pois. Eri asia on toki se, voiko netistä poistaa mitään niin, ettei sitä löytyisi kun tarpeeksi osaa etsiä. Siitä huolimatta keskustelupalstoille ilmestyi vanhempien fiilistelyä siitä, että levy-yhtiö ja artisti olivat ymmärtäneet kantaa vastuunsa. Netistä löytyy vaikka mitä, mutta nuoren artisti-lauluntekijän biisin laittaminen lasten suuhun oli tällä kertaa se, mikä ylitti jopa punavihreässä kuplassa elävän 30+ hipsterivanhemman rajan.

Hyvän ystävän isoveli muisteli, kuinka heidän äitinsä oli 70-luvulla kieltänyt kuuntelemasta Kari Peitsamon Viilaten ja Höyläten -biisiä liian rivona. +/- 10 vuotiaalle laulu kertoi vain remonttihommien tekemisestä. Aika pian sen jälkeen hoilasimme jo parhaan kamun kanssa olohuoneen tummenevien ikkunoiden edessä Baccaran ”Yes Sir I can boogie”-, Ratsian ”Rappiolla”- ja Pelle Miljoonan ”Tahdon rakastella sinua”- kertosäkeitä ilman mitään sensuuria, eivätkä Boney M-yhtyeen kappaleetkaan teksteiltään mitään virsiä olleet. Maailmankuulun seksologin Shere Hiten kirjoja sohvalla lukenut, sittemmin helluntailaiseksi kääntynyt äitini ei ollut musiikkivalinnoistamme moksiskaan, korkeintaan pyysi laittamaan stereoita hiljemmalle.

Omat, jo aikuiset pojat ovat kuulleet auto- ja kotiradioista vielä villimpiä sanoituksia. Vai mitä tuumaatte Raptorin Oi beibi -biisin säkeestä: ”Pienenä eno minut aina raiskasi, jos en antanut niin seinään paiskasi”? Yhtä lailla MC Nikke T:n tai Hausmyllyn ”Gigolo”-, ”Musta mies”-, ”Jos haluu saada on pakko antaa”- tai ”Kuuma, kostea, hikinen”- biiseissä oltiin aika suoraviivaisia. Puhumattakaan vaikkapa Petri Nygårdista.

Minultakin on seksuaalikasvattajana kysytty mitä mieltä olen Sannin ”Vahinko”- videosta tai siitä, että päiväkoti- tai alakouluikäiset laulavat Tuiskun keikoilla idolinsa johdolla ”Mä haluun sua panna”. Siihen kysymykseen ei ole yhtä yksinkertaista vastausta. Kannattaa pohtia nouseeko aikuisen mahdollinen ahdistus lapsen musiikkimausta, omasta sisäisestä hämmennyksestä ja ehkä mutkikkaastakin suhteesta seksuaalisuuteen tai seksiä käsittelevään materiaaliin? Ja toki miettiä, milloin on syytä aitoon huoleen jos lapsi joutuu liian nuorena liian monimutkaisten asioiden äärelle.

Seksuaaliterveyskasvatuksen puute näkyy usein siinä ettei uskalleta nähdä lasta seksuaalisena olentona, jolla on oma sisäinen maailmansa. Siinä maailmassa seksuaalisuus on niin luonnollista kuin vanhemmat osaavat antaa sen olla. Lapsen ja nuoren pitäisi saada ikätasonsa mukaisesti löytää oma tapansa elää läpi maailman luonnollisinta asiaa eli omaa seksuaalisuuttaan. Taaperoikäisellä se voi näkyä vaikka unnutuksena tai vähän vanhemmalla itsensä tarkempanakin tutkimisena. On helpompi kasvaa aikuiseksi kun sen voi tehdä ilman turhaa häpeää.

Idolin tekemisten seuraaminen tai tämän biisien laulaminen on yksi tapa kohdata omia tunteitaan ja toiveitaan. Se voi olla kuin mikä tahansa leikki jossa laulun teksteihin ei kiinnitetä sen enempää huomiota kuin ohi suunsa puhuvan naapurin tädin horinoihin. Se voi olla myös orgaaninen matka kohti aikuisuutta. Teini-ikäinen ymmärtää ilman vanhempien kauhisteluakin mitä on olla toiselle se mahdollinen vahinko. Puhumattakaan vahingosta, jota kannetaan yhdeksän kuukautta ennen kuin se on huollettavana sellaiset parikymmentä vuotta.

Näistäkin asioista puhumme yläkoulu- sekä lukio-ja ammattikouluikäisten kanssa seksuaalikasvatustunneilla. Mutta puhumme myös siitä, kuinka ihanaa on ihastua ja rakastua tai siitä, että pornon katsominen on ihan ok siinä kuin sooloseksikin. Kuin myös omaa ikätasoa olevan ihastuksen herättämät seksuaaliset halut tai haaveet. Päiväkoti- tai alakouluikäisten kanssa ei puhuta elämänalueista, jotka heitä eivät vielä kosketa. Mutta jos he tällaisena kosketusnäyttöjen kulta-aikoina itse törmäävät asioihin, joista kumpuaa kysymyksiä niin se kannattaa aina ottaa lahjana tyyliin: ”Jes, tässä on luonteva kohta pienelle seksuaalikasvatustuokiolle!”.

Paljon suurempi ja pitkäaikaisempi haitta kuin Sannin ”Vahinko”- videolla on sillä, kuinka vähän seksuaalikasvatusta on uudessakaan opetussuunnitelmassa: yksi tunti viidennellä ja yksi kahdeksannella luokalla. Jos sattuu olemaan vesirokossa, nukkumaan pommiin tai viihtymään liian pitkään lähikioskilla, niin nekin vähät keskustelut seksuaalisuudesta ja sen terveyttäkin edistävistä puolista jäävät kuulematta.

Ehkä suurimpia seksuaalikasvatukseen liittyviä myyttejä on kuitenkin se, ettei sitä enää vanhempana tarvita. Olen tavannut työssäni monta nuorta, jotka ovat harmitelleet miten tietämättömiä heidän vanhempansa voivat jälkikasvunsa seksuaalisuudesta pahimmillaan olla. Nuoret ovatkin ehdottaneet, että työpaikkojen tyhy- ja kehityspäivillä pitäisi olla pakollista seksuaalikasvatusta. Oman seksuaalisuutensa kanssa sinut oleva vanhempi osaisi myös paremmin erottaa milloin on syytä olla aidosti huolissaan. Hän ymmärtäisi, milloin oma lapsi on vain ihanan utelias ja etukenoinen nuori ihminen. Kuten silloin, kun lapsi musiikin avulla kurottelee hitaasti kohti itseä kiinnostavia elämänalueita.

Lopuksi vieno ehdotus suosituimmille hittiartisteille: livetilanteissa välispiikit voisi päivittää sen mukaan esiintyykö ns. K18 -yleisölle vai festareilla, joilla eturivissä heiluvat reilun metrin mittaiset ovat tuskin päässeet eroon maitohampaistaan. Biisit biiseinä ja onhan se vanhempienkin vastuulla, millaisia keikkoja he vievät perheen nuorimmat kuuntelemaan. Kirkkaimmankin tähtisumun sisällä pyörivän artistin puhe vedetään eri lailla henkeen kuin biisien tekstit laulettuna. Ehkä ne ”pyöritä persettä!” ja ”pannaan lujaa!”- kehotukset voi nuorimman festariyleisön edessä jättää spiikkaamatta ja antaa laulujen puhua puolestaan. Sillä onhan se ihan kiva olla toiselle se positiivinen vahinko!

– Nina