Miksi kehitysvammainen saa soittaa punkkia mutta ei panna?

Kategoriat: #onnelliseksi

Vammaisten osuus maailman väestöstä on WHO:n (Maailman terveysjärjestö) ja Maailmanpankin julkaiseman tutkimuksen mukaan 15 prosenttia. Suurin osa vammaisista elää kehitysmaissa. Suomen väestöstä kehitysvammaisten osuus on prosentin luokkaa, mutta liikunta- tai muilla tavoin vammaisten määrä on moninkertainen. Vammaisten seksuaalioikeuksien toteutumisessa on vielä suuria puutteita. Elämänlaatu ei välttämättä ole kehno johtuen vammasta, vaan siitä, miten siihen suhtaudutaan.

Vammaistutkimuksen professori, kasvatustieteen tohtori Simo Vehmas vertaakin vammaisten syrjintää rasismiin, seksismiin ja homofobiaan. Vehmas toteaa vammaisten kanssa liikkuessaan järkyttyneensä kuinka monilla eri tavoin vammaiset joutuvat kokemaan alentumista, sääliä, suoraa vittuilua ja jopa väkivaltaa. Kehitysvammaisten riski joutua väkivallan uhriksi on moninkertainen verrattuna muihin ihmisiin. Syrjintää ilmenee myös epäsuoremmin: fyysisesti rajoittuneet joutuvat aina kotoa lähtiessään miettimään onko kohde sellainen minne pääsee pyörätuolilla, avustajan kanssa tai onko sinne edes taloudellisesti mahdollista mennä. Ja nyt ei puhuta etelän matkoista vaan ihan vain kaupassa, uimahallissa tai elokuvissa käymisestä. Moni liikuntavammainen ihminen tarvitsisi avustajaa myös seksuaalisissa tilanteissa selviytymiseen.

Ihmisen fyysisen vamman taakse ei aina ole helppo nähdä ja fyysisesti vammainen ihminen tulee helposti aliarvioiduksi. Vammaisen ihmisen älyä ja/tai henkisiä voimavaroja kyseenalaistetaan yhä fyysisestä vammasta johtuen, tai päinvastoin. Me vammattomat ihmiset tulemme harvoin ajatelleeksi mihin kaikkeen liikuntakykyä ja toimivaa fysiikkaa on ilo käyttää. Kuten lusikan suuhun viemiseen, vessassa käymiseen, kyljen kääntämiseen ja vaikkapa itsensä tai läheisensä seksuaaliseen tyydyttämiseen. Liikuntavammahan ei tarkoita etteikö pää toimisi paremmin kuin monella bussin perässä juoksevalla joka yrittää ehtiä töihin ajoissa, puhumattakaan siitä etteikö tuntisi halua ja himoa siinä kuin kuka tahansa.

Seksuaalioikeudet pitävät sisällään kaikkien ihmisten oikeuden toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan – ilman pakottamista, riistoa ja väkivaltaa. Seksuaalioikeudet on määritelty WHO:n lisäksi myös IPPF:n (Kansainvälinen perhesuunnittelujärjestöjen liitto) ja WAS:n (Seksuaaliterveyden maailmanjärjestö) toimesta. Vammaisen ihmisen kohdalla on erityisen tärkeää että henkilökohtainen avustaja tai mahdollinen seksuaalineuvoja tai -terapeutti on kiinnostunut perehtymään asiakkaan erityispiirteisiin ja mahdollisiin vammaisuuden aiheuttamiin erityistarpeisiin, jopa pakkotoimintoihin.

Neuvontaa ja hoitoa pitäisi voida aina säädellä asiakkaan tarpeen ja kykyjen mukaan varsinkin jos vammaisen kommunikointi sanallisesti on hankalaa. Muuten voi käydä niin että esimerkiksi aggressiota herättävä fantasia alkaa elää omaa hallitsematonta elämäänsä. Vähätteleviä ja jopa häpäiseviä tarinoita huoneensa ikkunan edessä käteen vetävistä vammaisista kuulee liiankin kanssa ja kun tilannetta selvitetään tarkemmin, käy ilmi, että vammaisen henkilön seksuaalisuus on ollut tukahdutettuna jo pidemmän aikaa – toisinaan jopa läpi elämän. Vammaisen, hänen läheisensä tai avustajan kannattaa sellaisessa tilanteessa vaatia asiantuntevaa seksuaalineuvontaa tai muuta vastaava tukea, jotta tilanne saadaan laukeamaan muullakin kuin kirjaimellisesti naapureiden katseen alla. Vammaisen/avustajan kannattaa ottaa yhteyttä esimerkiksi Kynnys ry:hyn josta saa tietoa niin asiakkaan kuin myös avustajankin oikeuksista.

Jokainen meistä toivoo tulevansa nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi omana kokonaisena itsenään tarpeineen, haluineen ja toiveineen. Ja meillä kaikilla pitäisi olla oikeus toteuttaa omaa seksuaalisuuttamme, oli vammaa tai ei. Oikeus oman seksuaalisuuden toteuttamiseen tarkoittaa myös sitä, ettei tarvitse kanavoida seksuaalisia tarpeitaan muuhun toimintaan – vammaisen henkilön kohdalla tilanne on aivan erityinen. Fyysisen vamman kanssa elävä ei voi revitellä lenkkipolulla tai zumbassa. Siksikin on erityisen tärkeää, että vammainen saa purkaa edes seksuaalienergiaansa kun muut fyysiset suoritteet ovat mahdottomia. Fyysisesti terveet ihmiset voivat aina painella menemään tai juosta pallon perässä niin että endorfiinipiikki on taattu. Vammasille tarjotaan helposti sitä viidenneksi parasta tapaa olla ja elää, jos sitäkään. He törmäävät valitettavan usein perustarpeidensa vähättelyyn.

Vammaisten seksuaalioikeuksien toteutumisessa olisi aika unohtaa erilaiset rajoittavat normit sekä päähänpinttymät ja hyväksyä, että jokainen vammainen on oma yksilönsä, ei mistään vammaismuotista valettu. Opetetaanhan meitä hyväksymään sekin että ihmisillä on erilaisia ruokatottumuksia, vuorokausirytmejä ja mielenkiinnon kohteita – musiikkimausta puhumattakaan. Meillä kaikilla pitäisi mahdollisesta vammasta huolimatta olla oikeus omaan henkilökohtaiseen seksuaalisuuden toteuttamiseen. Eiväthän vammattomatkaan ihmiset halua jokainen samalla tavalla!

Keskustelu vammaisten ihmis- ja seksuaalioikeuksista on tärkeää vaikka enemmistö ei niitä aina omakseen koekaan. Harva meistä on tullut ajatelleeksi, että iso osa vammaisista lähimmäisistä ei ole syntymästään asti ollut ympärivuorokautisen avun tai tuen tarpeessa. Moni on vammautunut nuorena aikuisena, keski-ikäisenä tai ikäihmisenä auto- tai muun vakavan onnettomuuden, sairauden tai tapaturman seurauksena. Eli kuka tahansa meistä vielä omin jaloin ja käsin toimivista voi kohtalokkaan sattumuksen seurauksena löytää itsensä tilanteesta jossa syöminen, vessassa käynti, sooloseksi tai ylipäänsä seksin harrastaminen ei omin keinoin onnistu.

Ja jos käykin hyvin ja selviämme omin voimin ilman päivittäistä apua tai tukea hautaan asti, niin on tärkeää kuulla eri tavoin vammaisten ihmisten todellisuudesta. Toivottavasti jokainen päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen vammaisuutensa kanssa elävä jaksaa jokapäiväisten haasteiden keskellä uskoa oikeuteensa ihastua, rakastua ja haluta. Ja ennen kaikkea nähdä seksuaalioikeuksiensa toteutuvan ansaitsemallaan tavalla. Asiallisen tiedon, ammattitaitoisen avustamisen, hyvien apuvälineiden ja avoimen mielen avulla myös vammaisten seksuaalisen nautinnon on mahdollista vihdoin tulla todeksi. Pidetään yhdessä huoli siitä että yhä useampi meistä voi halutessaan syödä, juoda ja naida. Ja jos ei soittaa niin vaikka kuunnella elämästä nautiskellessa sitä punkkia.

PS. Kynnys ry:n ja Sexpo-säätiön yhdessä julkaisemasta oppaasta Avusta ja ohjaa seksissä turvallisesti löytyy infoa intiimistä avustamisesta ja siitä, mitä tietoja/liitteitä hoitava lääkäri tarvitsee intiimissä avustamisessakin tarvittavien apuvälineiden hakemista varten.

 

– Nina