Hei Olen 25-vuotias nainen. Odotan toista lastamme ja raskaus on nyt suunnilleen puolessa välissä. Ensimmäisen lapsen synnytys meni suht hyvin, normaali alatiesynnytys kai. Ongelmani on että esikoisen syntymän jälkeen ei oikein ole seksi kiinnostanut ja jos onkin, niin ei oikein jaksaisi. Olen syyttänyt imetystä menestyksekkäästi, mutta tiedän ettei tämä siitä kokonaan johdu. En tiedä tapahtuiko synnytyksessä jotain, mutta sen jälkeen ensimmäiset puoli vuotta yhdyntä sattui aivan älyttömästi. Sitten se rauhoittui, olin helpottunut ja neuvolassakin sai sanoa että ohi meni, siellä kun ei mitenkään empaattisesti mielestäni kyselyihini vastattu. Nyt kuitenkin tämän raskauden toisella kolmanneksella kipu on tullut takaisin juuri samana mitä se silloin oli. Jos hyvin menee, voi olla ihan kivaakin, mutta yksikin väärä liike ja toinen puoli emättimestä on tulessa. Jos jatkan siitä huolimatta, kipu säteilee lopulta koko vastakkaisen puolen sisäreiteen ja polveen. Tämän jälkeen pitkään jaloilla oleminen sattuu myös niiin että on pakko istua alas. Ei auta liukasteet, pitkät esileikit jne. Olen tietoinen, että seksiä on toki paljon muutakin kuin yhdyntä, mutta meillä se on aika olennainen osa seksiä mistä molemmat tykkäävät tai ainakin tykkäsivät. Tämän psyykkinen kuormittavuus yllätti synnytyksen jälkeen ja erityisesti nyt. Periaatteessa haluaisin, mutta en halua pelätä että sattuu. Miehen puolesta olen aivan äärettömän pahoillani, sillä hänellä halut ovat entisellään ja häntä vaivaa että ne harvat hetket kun pikkulapsiperheessä olisi mahdollista viettää kahdenkeskistä aikaa, minua harvemmin kiinnostaa ja jos kiinnostaa en pysty kunnolla tai ollenkaan nauttimaan koko hommasta. Eniten häntä kuulema vaivaa se että se mahdollisesti tuottaa minulle kipua. Olen huomannut itsessäni mustasukkaisuutta miestäni kohtaan ja pelkään tilanteen pitkittymistä ja miehen turhautumisen lisääntymistä lähes yhtä paljon kuin seksin aikana tulevaa kipua, joten luon itselleni paineita harrastaa seksiä vaikkei huvita tai pelottaa. Mietin myös usein, miksi minä? Mitä minulle on tapahtunut? Oliko se se pudentaalipuudutus joka olisi osunut jotenkin väärin tai se kun minut ohjattiin vastoin tahtoani ponnistamaan puoli-istuvassa asennossa, vai koska en osannut hoitaa tikkejä kunnolla, vai oliko minulla huono tuuri vai olenko vain jotenkin muuten huono? Mietin myös voiko tätä mitenkään korjata tai korjaantuisiko tämä jotenkin itsestään? Myyn itselleni aika kovasti ajatusta että seuraava synnytys voisi korjata tämän jos kaikki menee nyt paremmin ja saan itse päättää miten ja missä olen, vaikka vähän vaikeaa kun tiedän etten tiedä voiko niin oikeasti tapahtua vai voisiko seuraava synnytys jopa pahentaa tilannetta. Koen olevani hyvin yksin tämän asian kanssa, koska vaikka miehelle olen lopulta saanut sanottua jotain, en osaa käsitellä asiaa tarkemmin hänen kanssaan, enkä koe että hän kykenisi ymmärtämään minua tässä asiassa. Hänelle puhumisessa vaikeaa on myös se että tämä hankaloittaa hänenkin elämäänsä ja olen näkevinäni hänessä lähinnä pettymystä omaan tilanteeseensa nähden. Ystäviä minulla ei ole joiden kanssa jutella muustakaan, saatika jostain näin herkästä asiasta, enkä koe saavani oikein mistään tietoa, apua tai tukea. Tuen tai avun etsimiseenkin on suhteellisen suuri kynnys sillä pelkään älyttömästi tulevani mitätöidyksi tai vähätellyksi. En ole oikein varma, mitä haluan tällä kysyä. Varmaan että kuvittelenko kaiken vai voiko näin käydä? Jos näin voi käydä, miten tämän voi korjata tai jos ei mitä minun pitäisi tehdä? Kiitos vastauksestanne ja ihan vain siitä että sain jotain ajatuksia purettua edes johonkin.

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi. Raskaus ja synnytys ovat isoja mullistuksia keholle. Rajut hormonaaliset muutokset synnytyksen jälkeen vievät myös monilta haluja ja uusi elämänrytmi vauvan kanssakin voi olla haaste esimerkiksi seksielämän uudelleen aloittamiselle. Kuvailemasi yhdyntäkivut ovat hyvin yleisiä ja niiden syntymekanismit erittäin moninaiset. Vulvodyniasta ja kivun hallinnasta voit lukea lisää täältä.

Todella ikävää, että koet ettei ongelmiisi olla suhtauduttu neuvolossa riittävän vakavasti ja empaattisesti. Kuvailemasi tilanteesi on hyvin monisyinen ja olisi tärkeää, että haet apua. Kerro esimerkiksi gynekologille yksityiskohtaisesti tilanteestasi. Perusteellisilla tutkimuksilla pitäisi selvittää ettei sinulla ole kehossa fysiologisia vauriota tai voiko vauva sisälläsi painaa hermoja ja aiheuttaa kiputuntemuksia? Pudentaalipuudutuksesta tai muista kuvailemistasi tapahtumista ei pitäisi nykytietämyksen mukaan syntyä pysyviä vaurioita. Joskus erittäin harvinaisissa tapauksissa synnytys voi silti aiheuttaa hermovaurioita. Ne paranevat yleensä ajan myötä itsestään. Endometrioosin mahdollisuus voisi olla myös hyvä sulkea pois. Gynekologi voi lähettää asiakkaan tutkittavaksi myös neurologille, jos tutkimukset viittavat hermoperäiseen kipuun.

Kerrot myös kokeneesi aiemman synnytyksen tapahtumat psyykkisesti kuormittaviksi. Voisitko mahdollisesti purkaa tilannetta keskustelemalla psykologin tai seksuaaliterapeutin kanssa? Ei ole ollenkaan harvinaista, että vaikea raskausaika tai hankala synnytyskokemus saattavat traumatisoida ja uusi raskaus laukaisee edellisen raskauden vaikeat kokemukset takautumina sekä jopa psykosomaattisina tuntemuksina. Aiemmin syntyneet pelot olisi hyvä käydä läpi ammattilaisen kanssa. Olisi erittäin tärkeää, että sinun ja miehesi välinen kommunikaatio pysyisi sujuvana ja avoimena. Voisiko parisuhde- tai seksuaaliterapia lujittaa suhdettanne? Sexpo tarjoaa ihmissuhteita vahvistavaa yksilö- ja pariterapiaa. Tutustu linkin tarjontaan ja ota rohkeasti yhteyttä.

Tilanteeseesi on hyvin vaikea antaa yhtä hyvää vastausta. Siksi olisi todella tärkeää oman hyvinvointisi vuoksi, että saisit nyt riittävästi apua. Edellä mainitut ammattilaiset pystyvät auttamaan. Kuvaile tilanteesi avoimesti ja rohkaise itsesi nyt selvittämään tämä tilanne. Älä salaile kokemuksesi yksityiskohtia tai häpeile esittää kysymyksiä ja vaatia tutkimuksia sekä vastauksia. Et ole yksin. Kokemuksesi ovat yleisiä ja niissä ei ole mitään hävettävää.

Vastaaja: Julia Suikki & Oona Turunen
Julkaistu: 14.11.2017