Olen pian 18-vuotias lukiolaispoika. Ennen kysymyksiäni kerron taustastani: Kasvoin pienessä maaseutukylässä yksinhuoltajaäitini ja hänen sisarensa hoivissa. Isäni oli poissa kuvioista jo silloin kun äiti odotti minua. Äidilläni on asiasta trauma eikä hän suostu puhumaan isästäni mitään. Miehen mallia en ole saanut. Isättömyys on aiheutanut syvää surua elämääni. Olen omasta mielestäni kuitenkin tasapainoinen ja menestynyt hyvin koulussa. On aina sanottu, että tytöt kehittyvät poikia nopeammin. Mutta minun seksuaalisuuteni yllätti minut voimakkaana jo kolmannella luokalla eli 8 ja 9 ikävuoden välillä. Huomasin miten kivekseni alkoivat kasvaa ja ennenkuin täytin 10 penikseni kasvu oli hämmästyttävä. Löysin tietenkin masturboinnin jokapäiväiseksi ilokseni. Tarkkoja aikoja en osaa sanoa, mutta olisinko ollut 10 korvilla, kun spermaa alkoi tulla. Karvojen kasvukin alkoi samoihin aikoihin. "Naishuushollissa" saunoin yhdessä äitini ja hänen sisarensa kanssa, kunnes he huomasivat aikaiset kehoni muutokset ja ison kaluni. Sain saunassa hurjia erektioita ja he komensivat minut saunomaan yksin. Äitini oli hyvin ymmärtäväinen, hymyili vain ja sanoi että saat laukaista paineesi kaikessa rauhassa, se kuuluu asiaan. Lähimpinä naapureinakin oli vain tyttöjä. Kävin heidän kanssaan uimassa. Minulla oli vain väljät virttyneet uimahousut. Sain silloin tietysti kovia erektioita, mutta tytöt eivät olleet moksiskaan, nauroivat vaan ja sanoivat että ryhdytkö kilpailemaan maatalon sonnin kanssa. Tätini katseli kerran yhteisellä uimareissulla mahtavaa erektiotani ja ilmoitti että sinulle pitää hankkia kunnon uikkarit. Niinpä hän toi sitten ulkomaanmatkaltaan hienot tiukat uimahousut, joissa erektio ei niin näkynyt ,Hän toi myös lahjaksi pienet miesten muotoillut stringit. Hän oli huomannut että nautin erektiostani ja vartalostani peilin edessä. Se oli mieleiseni lahja. Niissä otin usein aurinkoa, seisotin isoa kaluani ja masturboin. Pienistä housuista tuli minulle fetissi, mistä nautin yhä edelleen, kun olen hankkinut tangoja ja stringejä. Olen ollut yhdynnässä lapsuuden leikkitoverini naapurin ihanan tytön kanssa, Hyväilemme hellästi, mutta hän pelkää iso kaluani eikä hän oikein ole innostunut fetissistäni, Pitäisikö minun pitää fetissini vain omana tietonani? Se on minusta kuitenkin melko harmiton juttu. Voiko fetissini alkaa noista tätini lahjoittamista stringeistä? Onko varhainen kehittymiseni syynä myös tavattoman voimakkaaseen seksuaalisuuteeni, mikä tuntuu vain vuosi vuodelta lisääntyvän? Minulla on ollut viime aikoina järisyttän voimakkaita masturbointihetkiä: kihelmöinti kullin päässä on aivan uskomatonta, mutta laukemista ei tule. Vaivun moneksi minuutiksi kuin eufooriseen nautintoon. En jatka runkkausta, kulli on vain kaiken keskipiste ja odottaa räjähdystä ja kun se vihdoin tulee, koko vartaloni tuntuu sykkivän. Miten kauan näin ihanat nautinon hetket voivat jatkua? Toivottavasti läpi elämän.

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi.

Mukavaa, että olet löytänyt oman fetissin, joka kiihottaa sinua ja josta saat nautintoa. Voit pitää fetissisi omana tietonasi, jos niin haluat. Sen voi pitää yksityisenä asiana, jos se tuntuu paremmalta. Jos kuitenkin koet, että kumppanisi tai tuleva kumppani voisi ymmärtää ja hyväksyä fetissin niin voit siitä silloin kertoa. Erilaiset fetissit ja mieltymykset ovat hyvin tavallisia eikä niissä ole mitään väärää. Kumppanin kanssa on hyvä muutenkin puhua avoimesti seksistä ja omista mieltymyksistä.

On vaikeaa tarkalleen sanoa, mikä on fetissisi alkuperä. On mahdollista, että se tuli lahjoittamista stringeistä, mutta on myös mahdollista, että fetissisi olisi ilmennyt joka tapauksessa. Fetissit ovat kuitenkin hyvin tavallisia.

Kysyit myös seksuaalisuudestasi. Jokaisen seksuaalisuus sekä kehittyminen on yksilöllistä. Varhainen kehittyminen voi olla sidoksissa voimakkaaseen seksuaalisuuteen. Joillakin seksuaalisuus ilmenee voimakkaampana, kuin toisilla. Se on kuitenkin täysin normaalia.

Mukavaa, että sooloseksi on sinulle nautinnollista. On hyvinkin todennäköistä, että se on ihan yhtä nautinnollista myös tulevaisuudessa.

Vastaaja: Tuuli Häärä ja Anna Kolster
Julkaistu: 16.5.2017