Suhteet ja seurustelu

Menetin neitsyyteni siinä 13 vuotiaana silloiselle poikaystävälle. Painostusta ei ollut pojan taholta- päin vastoin, mut...ta minä halusin jo tietää. Kun olin tyttönen, jotakin mun päässä vinksahti siihen malliin että vedin itseni kaatohumalaan pari kertaa viikossa ja joka ikinen kerta varmasti päädyin eri miehen sänkyyn. Sattui siinä joskus niinkin että eräs nuori mies otti omin lupinensa kun olin liian humalassa vastaan panemaan, lähetti kaverinsakin huoneeseen jälkeenpäin osingoille, mutta sillon kääriydyin jo lujaa peittojen sisään. Tajusin vasta paljon myöhemmin mistä siinäkin oli kysymys. Tätä menoa jatkui kutakuinkin läpi lukioaikojen. Muutin pois kotoota tuppukylästä helsinkiin lukion jälkeen. Siinä sitten seuras masennus.. itseni viiltelyä, suht hyödytöntä kriisiterapiaa ja lievää mielialalääkitystäkin. Kerran tuolla hengailin humalapäissäni kadulla jo muutamaa vuotta lukion jälkeen ja joku mies pysähty viereen autolla ja pyys kyytiin. Minä menin. Ja ajoi mut jonkin sillan alle ja alko ronkkimaan. Ja minä annoin ronkkia. Ja sitten kysyi paljon maksaa. Ja minä tarjouduin tekemään palveluksia. Enkä varmasti rahan takia. Mutta tässä vaiheessa mies muuttui epäileväksi ja ajoi mut yhtäkkiä kotiin. Jälkeenpäin en ole koskaan tajunnut miks toimin niinkun toimin. Tottakai tunsin itseni rumaksi, likaiseksi, typeräski, käytökseni itselleni täysin käsittämättömäksi. (Kaikki mistä nyt kerron kulkevat mun jossain takaraivossa ja muistuttavat siitä kuinka typerätyperätyperä ihminen mä olen. Ja jos tätä lukeva nyt näkis mut, ei ikinä arvais että tämä olen minä. Mä olen kiltin, fiksun ja hillityn oloinen tunnollinen kouluja käynyt ja maailmalla matkustanut nuori nainen joka tulee päällisin puolin toimeen kaikkien kanssa) Sitten näinä samoina aikoina tapasin yhden tuttuni joka pyys jatkoille tyttöystävänsä kanssa. Kolmistaan. Ja mä menin. Mä ihastuin siihen tyttöön ihan ikihyviksi. En mä sen miehen kanssa juuri mitään tehnytkään. Vieläkin kun sitä neitoa nään tunnen jotain ihmeellistä. Mutta tämä pari tietysti jatkoi seurustelua. Mä ajattelin että olen lesbo. Vähän aikaa. Mä aloin harrastaa seksiä yhden ystäväni kanssa ja sen poikaystävän ja kaksin ja kolmin. Ja se oli ihan kivaakin. Mutta niin, se tuli kun pelastuksena se ajatus että mä voin olla myös naisten kanssa. Sitten mä lähdin töihin ulkomaille.Olin 21 vuotias siis. Ja rakastuin oikeen tosissani elämäni ensimmäistä kertaa. Mieheen. Jonka kanssa alkoi intensiivinen huuma hollywood romanssi. Mä kävelin ilmassa. Mutta sitä iloa kesti puol vuotta. Se mies sekotti kaikenlaisilla päihteillä päätään ja paranoidina kuvitteli että sekoilen sen seläntakana ties kenen kanssa. Haukkui pystyyn, heitteli välillä vähän seinillekkin, petti usein. Ja varmasti arvata saattaa etta ei tukenut jo valmiiksi täysin rikkinäisen naisellisuuteni ja naiseuteni kasvua. Löysi musta ne samat viat jotka jo itsekkin tiesin. Mutta minä rakastin ja annoin anteeksi. Reilut kaksi vuotta. Tästä erosta on nyt aikaa pari vuotta. Olen viettänyt varsinaista hiljaiseloa mitä romanttisiin suhteisiin tai seksiin tulee.Mä olen tavannut sinä aikana kaksi miestä joiden kanssa asiat on edennyt keskustelua pidemmälle. Toinen jätti puuhat kesken. Ja sanoi aamulla selitykseksi että olin kuin pikkutyttö käytökseltäni kun käytiin itse asiaan.. (oltiin humalassa, tottakai..) ja sitten toinen tapaus oli illalla ihan kiihkeää puolin ja toisin, mutta aamulla, selvinpäin, kun tämä mies mua kosketti mä suorastaan jäykistyin kauhusta vaikka mieleni halusi vastata kosketuksiin. Sitten mulla on ollut tämä eräs tietty (miespuolinen) kaveri jo vuosia, jonka kanssa olemme ystävystyneet vielä paremmin viimeisten vuosien aikana, jonka kanssa vuosi sitten suhde otti askeleen kohti.. jotakin. Ma halusin. Ja sitten, yhtäkkiä mä peräännyin. Ja sitten tein sen vielä uudestaan. Ahdistuin täysin suudelmista. Kukista. Huomiosta. Ollaan jatkettu ystävinä. Ja nyt pääsemmekin nykypäivään. Tapasin edellämainitun naisen jälleen vähän aikaa sitten. Tunteeni ovat romanttiset. Ja samalla tämä miespuolinen ystävä, me tapaamme harvase päivä. Aina meillä on hauskaa. Viihdymme loistavasti toistemme seurassa. Ja juuri kun tunnen olevani vakuuttunut siitä että voisin nyt tosissani koittaa vaikkapa varovasti edetä johonkin tämän miehen kanssa (jos hän sitä vielä haluaisi) niin jokin iskee kuin nyrkki naamaan. Ja tämä ystäväni on varmasti pihalla ristiriitaisista merkeistä joita osoitan, ja pahimmassa tapauksessa menetän tässä itselleni tärkeän ihmisen. Ongelmani siis on, että olen 25 vuotias nainen joka on kai seksuaaliselta itsetunnoltaan/tuntemukseltaan kolmetoistavuotiaan kengissä ja orientoitumiseltaankin aika hukassa siis. Alkoholista ja muista olen pysytelly erossa viimeiset kuukaudet toiveenani se että pääni selkiäis. Tätä häpeän, vihaan ja tästä ongelmasta haluan eroon.Haluan kyetä läheisyyteen, haluan nauttia seksistä muidenkin kuin itseni kanssa. En tiedä miten toimia. Toisaalta ajattelen että ei se auta kun kokeilla, mutta mitä missä ja kenen kanssa. Ja mitä jos pää siitä vaan lisää sekoaa. Mulla ei ole ketään kelle phua niin että ymmärtäisivät. Ymmärrän että olen aikuinen nainen. En tiedä pitäisikö hakea apua, koska aikasiemmin kun olen käynyt juuri esim. kriisiterapiassa, pää on ollut ihan tyhjä tai omat ongelmat eivät ole tuntuneet puhumisen arvoisilta.

Kiitos koskettavasta kirjeestäsi. Kirjoitit paljon tärkeitä asioita menneisyydestäsi ja seksuaalihistoriastasi, joilla on varmasti vaikutusta nykyhetkeen. Olet tehnyt jo suuren muutoksen elämässäsi, kun olet pysähtynyt ja katkaissut kierteen, missä olit useita vuosia. Kertomasi hiljaiselo on varmasti ollut Sinulle hyvin merkittävää aikaa ja erityisesti aikaa tutustua itseesi. Nyt pohdit oletko valmis ihmissuhteeseen, uskallatko rakastua, uskallatko pitkän tauon jälkeen antautua seksuaaliselle läheisyydelle. Hienoa oli lukea myös se asia, että olet pysytellyt erossa alkoholista, mikä varmasti osaltaan selkeyttää päätäsi ja auttaa Sinua pysymään uudessa elämäntavassasi, ettet lipsu samaan vanhaan, vahingolliseen kaavaan. Hyvin tärkeänä koen sen, että löydät itsellesi keskustelutahon. Monesti ystävät eivät olekaan se oikea taho, koska asiaa voi olla niin paljon, ja niin henkilökohtaista, että kuuntelijaksi tarvitaan neutraali henkilö. Kertomasi kriisiterapia ei enää ole ajankohtainen, vaan etsi itsellesi kuuntelija vaikkapa kunnan psykiatrian poliklinikan kautta. Nämä palvelut ovat maksuttomia. Keskustelu selkeyttää lisää ajatuksiasi ja vastapuolelta voit saada paljon uusia näkökulmia ja vinkkejä mitä kokeilla asioiden etenemiseksi. Henkilöt, jotka tällä hetkellä kiinnostavat Sinua ja mietit voisiko suhde olla muutakin kuin ystävyyttä, ovat varmasti sellaisia joille voit puhua itsestäsi ja kokemuksistasi. Voit kertoa tunteistasi, myös peloistasi ja epävarmuudestasi ja ilmaista hänelle/heille, että olet antanut ristiriitaisia viestejä vanhoista kokemuksistasi johtuen. Jos uskallat avautua ja kertoa tuntemuksistasi, voi olla että asia lähtee etenemään aivan omalla painollaan. Voit itse miettiä mihin olet valmis juuri tällä hetkellä ja kertoa sen kiinnostuksen kohteellesi. Uskon, että nämä henkilöt ovat huomanneet ristiriitaisuutta käytöksessäsi ja ihmettelevät mistä moinen johtuu. Usein nämä ihmettelyt kohdistamme itseemme, eli ajattelemme sen johtuvan itsestämme. Siksi Sinun on tärkeä kertoa, ettei syy käytökseesi löydy kiinnostuksen kohteesta, vaan Sinusta itsestäsi. Keskustelu voi helpottaa ja auttaa löytämään juuri sopivan etenemistahdin.
Katja Hakosaari, Sexpo säätiö

Julkaistu: 17.5.2005
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

mitä mun oikein pitäis tehä ku haluisin poikakaverin (oon 12-vee) mut en oikein saa koska oon aika lihava ja muutenkaa p...ojat ei oikein tykkää musta... Oon nyt ruvennu pukeutuu muodikkaasti ja vedän aina kun nään ne niin vatsaa sisään ja nostan mun pyllyä ylös päin ja yritän kävellessä heiluttaa sitä vähän ja sitten tiiän yhen pojan joka taitaa tykätä musta, mutta se on aika sellanen ääliö... sit kun se vaikka kävelee mun takana niin se yrittää tulla siinä mun takana ja must tuntuu et se aina kattelee mua. Sitten kun mä seison vaikka jossain koulus, nii se tulee aina takaata päin mua lähemmäs mut ei se mitään tee. Mitä tekisin?

Tulet aivan varmasti saamaan poikakaverin sitten, kun se juuri Sinulle sopiva osuu kohdallesi. Sinun ei tarvitse vetää vatsaasi sisään tai heiluttaa pyllyäsi, vaan olla vain ja ainoastaan oma ihana itsesi. Vaikka me ensin katsommekin ihmisen ulkonäölliset seikat, niin heti sen jälkeen rupeamme kiinnittämään huomiota millainen hän on ihmisenä. Ja tämä persoonapuoli on sitten se tärkein. Jos olet luotettava, mukava, hyväsydäminen, avoin, huumorintajuinen ja mitä kaikkea itse pidätkin tärkeinä persoonallisuuden piirteinä, niin nämä asiat takaavat pidemmän kaveruuden. Joten katsele rauhassa. Jos jokin (kuten sanoit) ääliö tykkää Sinusta, niin eihän Sinun sellaisen kanssa kannata ruveta seurustelemaan. Sinä valitset vain sellaisen kaverin, josta Sinä tykkäät ja joka ei ole mielestäsi ääliö, vaan aivan iiiiihaaana!! Ja kun tällainen ihana, söpö, kiva kaveri tulee vastaan, niin sitten voit miettiä keinoja kuinka hänet saat. Annatko hänelle rakkauskirjeen tai lähetät rakkaustekstarin, tai menet juttusille tai pyydät vaikka limulle. Keinoja on monia ja niitä voit miettiä vaikkapa parhaan ystäväsi kanssa. Muista kuitenkin arvostaa itseäsi, olet upea mimmi, joten älä ota ensimmäistä kaveria joka osoittaa kiinnostusta, vaan sen, johon Sinä olet aidosti kiinnostunut ja ihastunut. Tsemppiä!
Katja Hakosaari. Sexpo säätiö

Julkaistu: 17.5.2005
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Tahtoisin vain kysyy että, miten mä saisin mun extyttökaverini takasin, me erottiin aika ankeissa olosuhteissa. mut enti...ä mitä voisin tehä että saan sen takaisin.

Yksin et voi saada tyttöystävääsi takaisin, siihen tarvitaan myös tyttöystäväsi tahto ja halu. Voit kertoa hänelle tunteistasi ja halustasi yrittää uudelleen. Tunteiden kertomisessa voit kokeilla erilaisia menetelmiä; kirjeen kirjoittamista, rakkausrunon lausumista, laulun säveltämistä, kukkia ja romantiikkaa, mitä ikinä keksitkin ja mihin taitosi yltävät. Voitte myös läpi käydä erotilanteen ja jos tarvetta on, pyytää toisiltanne anteeksi ja mahdollisesti tehdä sopimuksia, joita yhteen palaaminen edellyttää. Jos molemmilla on riittävästi tahtoa yrittää uudelleen, kaikki on mahdollista. Onnea matkaan!
Katja Hakosaari, Sexpo säätiö

Julkaistu: 31.3.2005
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Tahtoisin vain kysyy että, miten mä saisin mun extyttökaverini takasin, me erottiin aika ankeissa olosuhteissa. mut enti...ä mitä voisin tehä että saan sen takaisin.

Yksin et voi saada tyttöystävääsi takaisin, siihen tarvitaan myös tyttöystäväsi tahto ja halu. Voit kertoa hänelle tunteistasi ja halustasi yrittää uudelleen. Tunteiden kertomisessa voit kokeilla erilaisia menetelmiä; kirjeen kirjoittamista, rakkausrunon lausumista, laulun säveltämistä, kukkia ja romantiikkaa, mitä ikinä keksitkin ja mihin taitosi yltävät. Voitte myös läpi käydä erotilanteen ja jos tarvetta on, pyytää toisiltanne anteeksi ja mahdollisesti tehdä sopimuksia, joita yhteen palaaminen edellyttää. Jos molemmilla on riittävästi tahtoa yrittää uudelleen, kaikki on mahdollista. Onnea matkaan!
Katja Hakosaari, Sexpo säätiö

Julkaistu: 31.3.2005
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Olen korviani myöten ihastunut yhteen tyttöön joka käy samaa koulua kuin minä.Olemme kavereita ja sopineet että olemme a...inoastaan kavereita.Miten voisin saada hänen mielipiteensä muuttumaan vai onko parempi luovuttaa?

Monesti hyvä kaverisuhde syvenee ajan kanssa ja tunteet voivat muuttua ihastumiseksi tai rakastumiseksi. Yhteistä sopimustanne Sinun on kuitenkin hyvä kunnioittaa eli kaverisi mieltä ei kannata lähteä käännyttämään. Ole hänelle edelleenkin hyvä kaveri, vietä hänen kanssaan aikaa, tehkää kaikenlaista kivaa yhdessä ja näytä hänelle miten tärkeänä häntä pidät. Voihan olla, että kaverisi silmät avautuvat ja hän huomaa jossain vaiheessa, että oletkin hänelle paljon muuta, kuin pelkkä kaveri. Jossain sopivassa tilanteessa voit kertoa hänelle tunteistasi ja kuulostella onko hän edelleen halukas vain kaverisuhteeseen vai johonkin muuhun. Jos ihastuminen ei ole molemminpuolista, on asia hyväksyttävä ja järkevintä on ”luovuttaa”. Näin voit antaa itsellesikin mahdollisuuden katsella muita ihmisiä ”sillä silmällä”.
Katja Hakosaari, Sexpo säätiö

Julkaistu: 11.3.2005
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Olen 23v miehen alku,ja en ole kertaakan harrastanut seksiä naisen tai miehen kanssa,lukuunottamatta kertoja oman käden ...kanssa. Ongelmani on että pidän naisista/tytöistä hyvin paljon,ja tulen heidän kanssaan hyvin toimeen henkisellä puolella. Välillä jopa liiankin hyvin, sillä olen menettänyt kavereita koska he ovat luulleet puolisonsa pettäneen heitä minun kanssa .Ehkä he ovatkin mutta vain henkisellä tasolla .Sillä minä pelkään läheisyyttä kuin ruttoa .Olen suudellut useita mielestäni kauniita ja rakastettavia naisia ,mutta kertaakaan en ole saanut tästä mitään mielihyvää . Onko mitään tehtävissä, sillä minä kaipaan läheisyyttä yhtä paljon kuin pelkään.

Mielihyvää voi saada ja antaa monella eri tavalla, kertomasi suuteleminen on yksi keinoista. Jos et ole saanut suudelmista vielä mielihyvää, ei Sinun kannata olla siitä huolissasi. Voi olla, että henkilöt joita olet suudellut, eivät ole Sinua tunnetasolla miellyttäneet. Voi olla, että tarvitse ihastumisen/kiintymisen tunteen, ennen kuin olet valmis läheisyydelle. Tai voi olla, että kertomasi läheisyyden pelko estää Sinua nauttimasta ja rentoutumasta itse tilanteessa. Uskon että pulmasi katoaa, kun löydät Sinua miellyttävän kumppanin, jonka kanssa uskallat opetella läheisyyttä, antautua sille ja myös vastaanottaa sitä. Kun seurustelunne etenee, niin sitä mukaan läheisyyden pelkosi tulee vähenemään.
Katja Hakosaari, Sexpo säätiö

Julkaistu: 11.3.2005
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Oon 16 v poika ja rakastan mun kaveria. ongelma on että hänkin on poika. pitäskö mun kertoo sille vai mitä mun pitäs teh...dä?

Ihastumisen ilmaiseminen on aina jännittävää. Jokainen kamppailee jossain elämänsä vaiheessa samanlaisen kysymyksen kanssa kuin Sinä, eli kerronko tunteistani toiselle vai enkö kerro. Jos tunteensa ilmaisee toiselle, voi se tuoda elämään jotain aivan ihanaa. Siinä on myös olemassa riski, eli toinen ei tunnekaan samoin ja kertominen voi aiheuttaa hänessä reaktioita, joihin itse ei ollut varautunutkaan. Mutta jos koskaan ei uskalla kertoa tunteistaan, ei voi myöskään mitään saada. Joten kuuntele sydäntäsi ja tee sen mukaan päätös. Muista että rakkaus ei katso sukupuolta, jokainen ihminen on aivan yhtä arvokas!
Katja Hakosaari, Sexpo säätiö

Julkaistu: 13.12.2004
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Olen melkein 14- vuotias poika ja rakastan yhtä tyttöä joka juo alkoholijuomia ja niin edelleen mutta ei polta. Mitä tee...n kun käyn nuorisoilloissa, mutta hän käy nuorisoilloissa juomassa. Haluaisin tehdä aloitteen, mutta en uskalla.

Hienoa kuulla, että olet rohkeasti pysynyt selvin päin, vaikka ihastuksesi kohde toisin toimiikin. On upeaa että uskallat nauttia jännittävistäkin tilanteista ilman alkoholista etsittyä rohkaisua. Yleensä aloite on helpoin tehdä yhteisten tuttujen tai mielenkiinnon kohteiden kautta, joista voi saada jutun juurta jatkaakseen. Voisit rohkeasti lähestyä porukkaa, jossa ihastuksesi kohde liikkuu, ellet jo tunne porukasta jotakin toista. Usein sosiaalinen ja avoin suhtautuminen toisiin yhdistettynä rohkeuteen olla oma ainutlaatuinen itsensä auttaa toisiin ihmisiin tutustumisessa. Keskustele illoissa erilaisten ihmisten kanssa, ties kenestä tuleekaan mahdollisesti läheisempikin tuttu. Onnea matkaan!
Maaret Limnéll, Sexposäätiö,

Julkaistu: 23.11.2004
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Mulla on ongelma..oon 17w ja seurustellu jo kolme vuotta aivan ihanan pojan kanssa. nyt viimeisen vuoden aikana musta on... tullu kauheen kokeilunhaluinen..oon jopa pettäny jätkääni,koko ajan vaan ajatus mielessä siitä millaista olisi olla jonkun muun kanssa,en nimittäin ole ikinä ollu kenenkään muun kanssa,olinhan 14 kun tavattiin ja parin kuun päästä jo 18.. nyt "jätkäni" on vielä armeijassa,ollut jo puolivuotta..oikein odotin että hän lähtee sinne,saisi olla rauhassa.. "jätkäni" on aivan rakastunu muhun tai niin ainakin luulen´..mutta tuntuu että en itse tunne enää samalla tavalla..suhteemme ei ole enää sama kuin ennen..mitä tehdä..jättämistäkin olen miettiny mutta on hirveen vaikeeta kun on oltu niin pitkään yhdessä ja tuntuu että ei mulla oo muitakaan ihmisiä välittämässä...auttakaa?

Tilanteesi kuulostaa hyvin normaalilta nuoren naisen itsenäistymisvaiheelta. Jos tyttö/poika aloittaa seurustelun hyvin nuorella iällä, on aika harvinaista, että sama suhde kestää läpi elämän. Varsin usein ihminen tarvitsee jossain elämänsä vaiheessa aikaa itsenäistyä, olla omillaan, kokeilla elämistä yksin, vapaana, sinkkuna. Tämä vaihe voi olla nyt kurkistelemassa Sinun elämääsi. On voinut tulla aika kokeilla itsenäistä nuoren naisen elämää ja elää hetki vapaana, ilman sitoutumista kehenkään, ilman lupauksia uskollisuudesta. Sinun on nyt hyvä keskustella itsesi kanssa siitä, mitä haluat. Suhdetta ei pidä jatkaa vain siitä syystä, että se on kestänyt niin pitkään. Suosittelen myös, että juttelet asiasta poikaystäväsi kanssa. Pitkän yhdessäolon voi päättää myös tyylikkäästi, toista loukkaamatta. Informoi poikaystävääsi mitä Sinussa tapahtuu. Kuuntele sydäntäsi ääntä ja toimi sen mukaan mikä Sinusta on oikein itseäsi ja poikaystävääsi kohtaan.
Katja Hakosaari, Sexpo säätiö

Julkaistu: 8.10.2004
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Tuttavani on 34-vuotias mies, jolla ei ole ollut koskaan pitkäaikaista ja vakavaa ihmissuhdetta. Satunnaisia ja lyhytaik...aisia seurustelusuhteita hänellä on ollut kymmeniä, jollei satoja. Pidän tästä miehestä ja hän myös pitää minusta, mitta en haluaisi olla vain jatkoa hänen naisluetteloonsa. Voiko tällainen tapaus "parantua" vai onko kyseessä sairaus, jolle hän ei voi itsekään mitään?

Parisuhteeseen ryhdyttäessä on hyvä pohtia partnerin toiveita ja sitoutumista yhteiseen tulevaisuuteen. Paras tapa saada selville miehen näkemys asiaoihin on kysyä sitä häneltä. Voi olla, että mies ei kaipaa pitkää seurustelusuhdetta, vaan on täysin tyytyväinen elämäänsä sellaisena kuin se on. Teidän olisi hyvä keskustella parisuhdetta koskevista näkemyksistänne ajoissa ja miettiä vasta sitten, onko teidän suhteellanne tulevaisuutta.
Senja Hirsjärvi, Sexpo säätiö (14. 10. 2004)

Julkaistu: 8.10.2004
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

1 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49