Seksuaalikasvatus

Poikamme on nyt hieman päälle 2 vuotias ja seksuaalisuus ja kiinnostus omaan kehoon on herännyt. Miten asettaa lapselle ...rajat, ei ole soveliasta möyriä vanhempien päällä ilman vaippaa tai yrittää istua vanhemman pään päälle? Entä oman kehon tutkiskelu? Olemme antaneet lapsen rauhassa ja yksin tutkia kehoaan mutta olemme laittaneet peiton päälle. Tiedämme missä menee rajat: vanhempa ei saa tuottaa lapselle seksuaalista mielihyvää mutta luokitellaanko lapsen erektio pestäessä jo seksuaaliseksi väkivallaksi tai insestiksi? Tämä asia ahdistaa. Terv. 2 tietämätöntä

Seksologi Ernest Bornemanin (1994) tutkimusten mukaan lapsen seksuaalisuuden kehittyessä 1-3 ikävuoden aikana lapsi alkaa tehdä havaintoja ihmisen seksuaalisuudesta ja hänellä ilmenevät ensimmäiset sukupuolielimiin liittyvät impulssit. Pojat löytävät peniksensä ja koskettelevat, venyttelevät sitä uteliaasti tutkien. Lapsilla ei ole tässä vaiheessa eroa sukupuolielinten tai varpaiden välillä, kaikki ilmiöt ja kehonosat ovat kiinnostavia. Tässä vaiheessa vanhempien moralistinen, rankaiseva tai syyllistävä suhtautuminen lapsen itsensä tutkimiseen voi luoda lapselle pitkäaikaisen häpeän ja syyllisyyden, joka voi heijastua koko loppuelämän seksuaalisuuteen.
Kysyit miten asettaa rajat lapselle, joka möyrii alastomana vanhempien päällä ilman vaippaa. Yksi vaihtoehto on siirtää lapsi hellävaroen ja myönteisellä asenteella pois päältään ilman, että tilanteesta tekee suurempaa numeroa. Tärkeää on, että lapselle jää positiivinen kokemus itsestään ja kehostaan. Pieni lapsi ei voi ymmärtää aikuisen seksuaalisuutta ja siihen liittyviä mielikuvia.
Olette tehneet oikein siinä, että olette antaneet lapsenne tutkia kehoaan rauhassa, mutta mikä merkitys teillä on sillä että peitto laitetaan päälle? Laitetaanko se kylmyyden välttämiseksi vai johtuuko ele jostain muusta näkökulmasta?
Bornemanin mukaan viisaat vanhemmat antavat lapsensa tehdä tutkimusmatkoja omaan kehoonsa. On havaittu, että mikäli lapsi ei saa tyydyttää mielenkiintoaan luonnollisella tavalla, kiinnostus vain lisääntyy entisestään.
Mikäli lapsi saa erektion pestäessä hänen sukupuolielimiään, ei kyseessä tietenkään ole seksuaalinen väkivalta/insesti. Lapsen alapesut täytyy hoitaa säännöllisesti erektioista huolimatta. Poikalapsen erektio on luonnollinen reaktio kosketukseen, eikä kyseessä ole vanhemman näkökulmasta seksuaalisesti kiihottava tai kiihotusta hakeva ele.
Mikäli lapsi jää ilman perushoitoa huolimatta hänen fyysisistä reaktioistaan, on se lapsen kehityksen kannalta haitallista. Vanhempien ei tarvitse tuntea syyllisyyttä lapsen normaalista reaktioista. Ne kuuluvat terveeseen kehitykseen ja kasvuun.

Vastaaja: Antti Ryynänen
Julkaistu: 18.12.2007
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Olen 46-vuotias naimisissa oleva nainen, minulla on 11-vuotias poika. Sain hyvin seksuaalikielteisen kasvatuksen. Vanhem...pien suhtautuminen seksiin oli nykyisten mittapuiden mukaan todella outoa. Itsetyydytystä he pitivät merkkinä mielisairaudesta, joistakin irtosuhteista he ajattelivat, että olen täysi huora (18-vuotias tyttö!) jne. Työstin näitä asioita aikanaan paljon. Joitakin kertoja kävin terapiassakin mutta lopetin sen koska se oli liian kallista ja vei mielestäni liikaa aikaa opiskelulta. Jostain syystä minulle ovat uudestaan alkaneet palata mieleen lapsuuden ja nuoruuden kielteiset kokemukset ja nurinkurinen seksikasvatus. Vaikka luulin jo päässeeni niiden asioitten yli ja olen elänyt suht normaalia ja hyvääkin seksielämää noiden aikojen jälkeen jo parikymmentä vuotta. Ei siitä haittaa ole, koska olen aina tykännyt mietiskellä elämääni mutta miksi taas samat vanhat ikävät asiat ja juuri nyt?

Oman elämän pohdiskelu on hyödyllistä ja tärkeää siinäkin mielessä, että se antaa tilaisuuden tarkastella tiettyjä omia elämänvaiheitaan ja ihmissuhteitaan uudella tavalla sekä antaa niille uusia merkityksiä.
Ihmettelit miksi vanhat samat ikävät asiat ovat tulleet juuri nyt mieleen. Keskeneräiset asiat tulevat uudelleen kohdattaviksi silloin kun siihen on taas aikaa ja tilaa. Kun menneisyyteen liittyvät kokemukset oppii näkemään laajemmassa merkityksessä ja yhteydessä, voi kehittyä ymmärrystä myös niitä osapuolia kohtaan, jotka ovat toimineet kyseenalaisesti ja jopa väärin. Oman elämän hyväksyminen ja anteeksiantaminen esim. omille vanhemmilleen voi olla yksi tavoite työstäessään itseään eteenpäin.
Joskus myös oman lapsen kasvaessa tiettyyn ikään voi omasta lapsuudesta tai nuoruudesta kumpuavat asiat nousta mieleen. Omalla kohdallasihan on mahdollista, että et kasvata omaa poikaasi samalla asenteella kuin sinua on kasvatettu. Samoja virheitä ei tarvitse toistaa sukupolvelta toiselle.

Kertomasi mukaan nurinkurisesta seksuaalikasvatuksestasi huolimatta olet elänyt suht normaalia ja hyvää seksielämää jo parikymmentä vuotta. Se kertoo siitä, että olet selviytynyt esittämistäsi olosuhteista ja mennyt eteenpäin eläen merkityksellistä ja arvokasta elämää.

Vastaaja:
Julkaistu: 15.10.2007
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Palstaanne lukiessani olen huomannut, että nuorisoa huolettaa ihan hirveästi sexiasiat. Tulikin mieleeni, vanhempana hen...kilönä, että miksi koulussa ei opeteta sexiä yksityiskohtaisemmin. Kouluissa on äidinkielen ja kotitalouden opetusta siihen kuuluvine taitoiteen. Yhtä lailla sexi kuuluu ihmisen elämään, mutta se olisi kai vähemmän ahdistavaa, jos se yleisesti hyväksyttäisiin ja nuoret (ja kaiken ikäiset) tarkemmin tietäisivät mitä se on ja miten sen kanssa pitää menetellä.

Olen samaa mieltä kanssasi: seksuaaliterveyskasvatus on yhtä tärkeää kuin muutkin opeteltavat taidot. Seksuaaliterveyskasvatukseen tulisi sisältyä sukupuolitauti- ja ehkäisyasioiden lisäksi myös muun muassa oman kehon kunnioittamisen opettelemista, vuorovaikutustaitojen oppimista sekä seksuaalisuuden muuttumista elämänkaaressa. Seksuaalisuus ja seksi ovat voimakkaasti yhteiskunnassamme esillä mediassa hyvässä ja pahassa mielessä, minkä vuoksi myös asiallista tietoa olisi erityisen tärkeää saada. Onneksi nykyisin yhä enemmän haastatellaan myös seksologeja ja seksuaaliterapeutteja seksuaaliasioiden yhteydessä. Seksuaalisuuden on yhä enemmän ymmärretty kuuluvan ihmisen kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen. Myös koulut seuraavat tässä kehityksessä mukana ja seksuaaliterveyskasvatusta on yhä enemmän tarjolla. Jokainen aikuinen voi kuitenkin olla nuorelle seksuaalikasvattaja ja osoittaa omilla puheillaan sekä asenteillaan, että seksuaalisuus on hieno ja herkkä asia, jota tulee hoitaa ja varjella itsessään. Maaret Limnéll, Sexpo säätiö

Julkaistu: 15.12.2005
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Kysymyksiä herättää 13-vuotiaan pojan käytös. On luonnollista, että kesämökeillä uidaan meressä ilman uimapukua. Kuitenk...in poikaani ei häiritse alastomuus vaikka pari vuotta vanhemmat serkkutytöt ovat näkemässä; hän nousee vedestä ja puhelee ihan rauhassa ja kiusaantumatta em. tyttöjen kanssa. Hänellä ei muodostu erektiota eikä häntä tunnu vaivaavan nuorten tyttöjen, hienosti sinällään kätketty, huvittuneisuus ja mahd. mielenkiinto murrosikäistä poikaa kohtaan. Poikani on kehittynyt muutoin normaalisti. Olen toki asiasta joskus hyvin maltillisesti jutellut, mutta selvää vastausta en ole saanut; hän vaan pitää serkkujaan jo "isoina tyttöinä" kuten aikuisiakin. (Hän ei myöskään arastele aikuisia naisia miehistä puhumattakaan). Onko kysymyksessä häntä seksuaalisesti tyydyttävä toiminta vai päinvastoin lapsekas, liian lapsekas, suhtautuminen seksuaalisuuteen ja alastomuuteen?

Ei huolta! Minusta tilanne näyttää hyvin normaalilta nuoren kehitykseen ja kasvamiseen kuuluvalta asialta. En usko, että kyse on seksuaalisesti tyydyttävästä toiminnasta. Jos näin olisi, nuorella pojalla/miehellä se kyllä näkyisi, juuri erektiona. Ja erektio on useimmiten nuorelle miehelle hyvin hämmentävä asia, jota ei haluta esitellä ja näytellä julkisesti, päinvastoin peitellä, salailla ja ihmetellä sitä itsekseen. Mielestäni tässä on nyt tärkeää erottaa kaksi asiaa; seksuaalisuus ja alastomuus. Lapsilla ja nuorillahan ei ole alastomuuden suhteen minkäänlaisia ongelmia tai estoja, ennen kuin me aikuiset nämä heille annetaan. Joten anna pojallasi lupa olla vielä lapsi, lupa nauttia alastomuudestaan, lupa olla vielä hetki ilman estoja. Hänen käyttäytyminen on hänelle itselleen varmasti hyvin normaalia ja epänormaalia siitä ei pidäkään tehdä. Ongelmahan on lähinnä Sinun. Nyt Sinulla on mahdollisuus peilata omia asenteitasi alastomuuden suhteen ja omia ajatuksiasi, mahdollisia pelkojasi, nuoren poikasi aikuistumista ja seksuaalisuutta kohtaan.Jos myöhemmässä vaiheessa tilanne menee siihen, että alastomuuteen liittyy myös seksuaalisuus ja erektion tuleminen, on silloin siitä hyvä puhua pojan kanssa. Hyvä käydä keskustelua murrosiästä, seksuaalisuuden heräämisestä, rajoista, sooloseksistä ja siitä mitkä seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat henkilökohtaisia, yksityisiä omassa rauhassa toteutettavia jne jne. Jo tässäkin vaiheessa voi olla paikallaan ostaa kotiin kirja, josta poikasi voi itsenäisesti halutessaan hakea tietoa. Yksi hyvä kirja voisi olla esimerkiksi: Andersson Stina & Östlundh Håkan (toim.): Kroppa ja koppa. Kolibri 1995. Hyvää matkaa omien asenteiden tutkiskeluun sekä murrosikäisen pojan kehittymisen seuraamiseen ja tukena olemiseen!Katja Hakosaari, Sexpo säätiö

Julkaistu: 16.9.2004
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Mikä aiheuttaa seksuaalista estoisuutta/estyneisyyttä? Onko se perittyä vai lähes aina jotenkin opittua? Isäni on alkoho...listi, jolla oli paljon naissuhteita, myös meillä kotona, kun äiti oli töissä. Äiti puolestaan oli hyvin uskonnollinen ja elämä erittäin repivää ja tasapainotonta. Onko tällaiset asiat voineet "kasvattaa" minut hyvin häveliääksi: haluaisin ajatuksissani seksielämältä kyllä vaikka mitä, mutta EN VAIN VOI. En voi tehdä sitä enkä tätä...olen kuin lahna ja heti jos alkaa tuntua hyvältä, teen jotain että se ei jatku. Seksi näyttää eläimelliseltä, mua pelottaa se nautinto. Olemme olleet kohta 10 vuotta naimisissa ja seksistä emme ole juuri puhunut..en voi. En ole koskaan saanut yhdynnässä orgasmia, en kai oikeasti haluakaan. Hävettää jotenkin. Mistä tässä on kyse?

Nii-in, kenen hahmo siellä sängyn laidalla kummittelee; isän vai äidin? Kyllähän me ihmiset kannamme mukanamme paljon ympäristöstä/kulttuurista opittuja asioita, vanhempien malleja, koulun tuomaa vaikutusta jne. Varsin usein seksuaalisuuden alueella törmätään yhteen asiaan: luvan antamiseen. Turhan monen on erittäin vaikeaa antaa itselleen lupaa nauttia. Kielto voi tulla juuri kasvatuksesta tai omista kokemuksista. Hedelmällistä on pysähtyä jokaisen ei-sanan kohdalle. Miksi kiellän itseltäni jonkun asian? Miksi en aikuisena, itsenäisenä ihmisenä voi antaa itselleni lupaa? Kerroit, että ajatuksissasi haluat seksielämältä paljon. Se on jo todella hyvä alku. Olet jo työskennellyt paljon sen eteen, että kaipaat muutosta. Nyt tarvitaan vain sen kynnyksen ylittäminen, että toivottua muutosta lähtee toteuttamaan. Yksi väylä voisi olla se, että annat miehellesi luettavaksi tämän kirjeen, minkä kirjoitit meille. Se voisi olla loistava avaus keskustelulle. Miehesi näin ymmärtäisi, että Sinulla on haluja nauttia seksuaalisuudestasi, mutta häveliäisyytesi on sen aiemmin estänyt. Näin miehesi voi olla Sinun apuna ja tukena, kun lähdet poistamaan hartioiltasi tai lanteiltasi näitä turhia kieltoja. Ole avoin seksuaalisuudelle, se on eläimellistä, siihen kuuluvat äänet, hajut, maut, hiki, liikkeet, rytmit, vapautuneisuus, katseet, kosketus jne jne. Anna tämän eläimellisyyden vapautua itsestäsi, siihen Sinulla on lupa ja se ei varmasti tee Sinulle mitään pahaa, mutta hyvää se kyllä tulee tuottamaan ja siihen Sinulla on oikeus.
Katja Hakosaari, Sexpo säätiö

Julkaistu: 19.2.2004
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

1 2 3 4 5 6 7