Tunteiden kirjo

Mun ihastukset ei koskaan kestä pitkäaikaisesti vaikka suhteen haluaisin ja lapsiakin :/ Auttaako vaan aika tähän?...

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi. Olet pohtinut syitä siihen, miksi ihastuksesi eivät kestä. Et tarkemmin avannut viestissäsi, miksi itse koet, että ihastuksesi eivät kestä. Käykö suhteissasi niin, että oma ihastumisesi lopahtaa vai kumppanin vai molemmat?

On täysin tavallista, että nuorella iällä ihastumiset ovat voimakkaita ja ihastuksen kohteet vaihtelevia. Nuoreen aikuisuuteen kuuluu itsensä etsiminen ja oman paikan löytäminen. On ihan hyvä asia, että tapaat erilaisia ihmisiä ja koet ihastumisia, seurustelet ja tutustut paitsi kumppaniin myös itseesi.

Vastauksena kysymykseesi, usein aika auttaa asiaan. Uskon, että kun tapaat sellaisen ihmisen, jonka kanssa olette molemmat valmiita pysähtymään aloillenne pidemmäksi aikaa, kaikki kyllä loksahtaa paikoilleen. Sitä ennen on hienoa, että on ehtinyt tutustua kunnolla ensin itseensä.

Mukavia hetkiä Sinulle!

Vastaaja: Taija Tetri-Kivikangas
Julkaistu: 2.6.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Hei. Pohdin nuoruusaikaista ikävämpää seksikokemusta. Päädyin sänkyyn pojan kanssa, johon olin kovasti ihastunut. Olin ...17 ja poika 18. Tilanne eteni todella nopeasti, ja ennen kuin huomasin, olimmekin jo yhdynnässä. En missään vaiheessa sanonut hänelle etten haluaisi seksiä tai varmaan osoittanutkaan sitä millään tavalla. Luultavasti hänelle jäi käsitys, että olin tilanteessa ihan mukana. Hän ei kuitenkaan koskaan kysynyt haluanko tätä. Ainakaan muistaakseni. Tapahtunut nousee minulle mieleen aina välillä, kun esimerkiksi elokuvassa tapahtuu raiskaus. Nyt näin juuri todella ahdistavan raiskauskohtauksen, ja aloin taas ajatella tätä. Tapahtunut selvästi vaivaa minua edelleen (tosin aika harvoin), mutta raiskauksesta ei kai oikein voida tässä puhua. Kokisin todella ahdistavana ajatuksen, että minut olisi raiskattu mutta en olisi tehnyt asialle mitään. En edes muista kokeneeni tilannetta kovin ahdistavana, pelkästään liian nopeasti tapahtuvana ja etten ollut siihen valmis. Ehkä eniten vaivaakin se, etten osannut huolehtia itsestäni ja sanoa, etten halua vielä. Ehkä pelkäsin, että häntä ei sitten kiinnostakaan mikään. Näin toki kävi kuitenkin, kun ei meistä mitään paria tullut tämän jälkeen. Siinäkin mielessä koen tulleeni loukatuksi ja hyväksikäytetyksi. En oikein tiedä onko tässä mitään kysymystäkään. Varmasti haluan tätä myös käsitellä tulevaisuudessa terapiassa, mutta siihen ei juuri nyt ole mahdollisuutta. Halusin kuitenkin kirjoittaa asiasta ja kuulla mitä ajatuksia se teissä herättää.

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi. On hienoa, että päätit uskoutua meille, se oli rohkea teko sinulta! Oletko aiemmin jutellut asiasta kenenkään kanssa? Joskus voi tosiaan helpottaa, kun asioita saa kirjoitettua, aina ei ole pakko mukana olla kysymystäkään.

On ikävää kuulla, että nuoruudessasi koettu seksikokemus ei ollut sellainen, mitä olisi voinut toivoa. Oliko kyseessä ensimmäinen yhdyntä? Ihmiskeho on siitä ihmeellinen, että se kykenee muistamaan tietyn ärsykkeen avulla sellaisiakin asioita, jotka on luullut jo unohtavansa. Joskus muistot voivat olla kivoja, toisinaan taas epämiellyttäviä. Kertomuksestasi päätellen voisi todeta, että olet saattanut kokea jonkinasteista seksuaalista kaltoinkohtelua. Termi on monitahoinen, mutta pääpiirteissään se käsittää teot, jotka vahingoittavat tai loukkaavat uhrin seksuaalista itsemääräämisoikeutta, mutta eivät aina täytä seksuaalirikoksen tunnusmerkkejä. Ajatukset itseen kohdistuneesta vääryydestä tuntuvat aina pahalta ja siksi on ymmärrettävää, että tähän seksikokemukseen vievät ajatukset voivat ahdistaa. Toivoisin kuitenkin, että olisit lempeä itsellesi ja sille nuorelle tytölle sisälläsi; tilanne kun oli hänelle uusi ja siksi hänen oli vaikea tuoda tahtoaan esiin. Hän vain toimi niin, miten poika odotti hänen toimivan. On kurjaa, että tunnet olosi hyväksikäytetyksi ja loukatuksi pojan jätettyä sinut, se on ihan sallittua ja luonnollista tuollaisessa tilanteessa. Koetko, että tapahtuma vaikuttaa sinuun noin muuten nyt aikuiselämässä, esimerkiksi parisuhteen tasolla?

Kerroit, että tapahtuma vaivaa sinua aika harvoin. Millainen suhde sinulla on nykyään seksiin tai seksuaalisuuteen? Kauanko mainitsemasi ahdistuksen tunne kestää ja millä sen saa menemään pois? Vaikka tapahtunut ei näyttäytyisikään arjessa sen enempää, olisi hyvä, että pystyisit juttelemaan asiasta jonkun kanssa. Hienoa, että haluaisit käsitellä asiaa terapiassa jossain vaiheessa. Olet tervetullut juttelemaan tilanteestasi esimerkiksi Sexpon maksuttomaan neuvontapuhelimeen. Sexpo tarjoaa myös ilmaisen neuvotatapaamisen joko Skypen kautta tai Sexpon tiloissa Helsingissä. Sexpolla on myös osaavia seksuaaliterapeutteja, jotka mielellään auttavat sinua käsittelemään tapahtunutta pitkäjänteisesti. Jos siis yhtään siltä tuntuu, ota ihmeessä kaikki apu vastaan.

Toivottavasti tänään on ollut parempi päivä ja sinulla olisi hyvä olo. Kaikkea hyvää sinulle elämäsi varrelle!

Vastaaja: Maija Nieminen
Julkaistu: 19.5.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Minua on alkanut vaivaamaan lapsuuteni seksuaaliset kokeilut. muistan jotenkin kun noin 3 vuotta nuorempi pikkusiskoni m...asturboi edessäni ollessani noi 9-10 vuotias, mutta en muista miksi ja mistä se alkoi. leikimme usein leikkejä jossa koskettelimme toisiamme ja näytimme alapäitämme toisillemme. Pikkusiskoni laittoi jalkansa alapäähäni peiton alla ja makasimme toistemme päällä. muistan myös jotenkin leikkineeni noin 4 vuotta nuoremman serkun kanssa pusuleikkejä pienenä (varmaan 8-10 vuotiaana). ja leikkimme jatkuivat noin 12-13 vuotiaaksi. Olen alkanut tuntemaan äärimmäistä syyllisyyttä tapahtumista, varsinkin serkkuni kanssa sillä olin vanhempi kuin hän ja luulen aloittaneeni leikin. Ajattelen että olen satuttanut serkkuani, sillä leikimme hierontaleikkejä ja muistan jotenkin asettaneeni hänen kätensä alapäähäni. Asia alkaa vaivaamaan minua kun yritän päästä elämässä eteenpäin ja pelkään olevani paha ihminen tai hyväksikäyttäjä enkä usko pystyväni jatkamaan normaalia elämää ennenkuin saan selvyyden tapahtumiin. Kärsin myös ocd:sta enkä ole varma onko ocd seurausta syyllisyydestä vai aiheuttaako ocd syyllisyyteni. Esimerkiksi kun näen sanan serkku, insesti, hyväksikäyttö jne. pakenen sanaa muuttamalla sen päässäni joksikin muuksi ja välttelemällä serkkuni nimeä (teen tosin samaa esimerkiksi koulukiusaamisokemuksieni kanssa välttelemällä kiusaajien nimiä) Minulla on muitakin ongelmia masennuksen,ahdistuneisuuden ja ocd:n kanssa, enkä enää jaksa yksin ongelmieni kanssa joten päätin kirjoittaa tänne. (sori epäselvästä tekstistä, mutta arvostaisin todella paljon jos voisitte vastata.
Hei.

Kiitos kysymyksestäsi. Lasten keskinäiset kokeilut, omaan ja toisten vartaloon tutustuminen ja leikit ovat normaali osa lapsuutta. Niissä ei ole mitään hävettävää, eikä niistä ole aihetta kokea syyllisyyden tunnetta.

Kun aikuisena muistelemme lapsuuden tekemisiä, värittyvät ne aikuisen käsityksellä seksistä ja seksuaalisuudesta. Helposti liitämme tapahtumiin sävyjä, kuten hyväksikäyttöä, pahuutta tai tarkoitushakuisuutta, joita niissä ei lapsena ole ollut. On todennäköisesti mahdotonta saada täyttä selvyyttä siihen mitä tarkalleen on tapahtunut. Tärkeää olisikin keskittyä siihen mistä syystä juuri nyt lapsuuden muistot ovat ajatuksiisi nousseet ja miettiä olisiko mahdollista suhtautua tuohon leikkivään lapseen vaikkapa lempeästi tai suopeasti.

Tiedeyhteisössä ei ole vielä onnistuttu löytämään yhtä yksittäistä syytä pakko-oireiseen häiriöön (ocd). Syyllisyyden tunne saattaa helposti aiheuttaa stressiä ja stressi voi vaikuttaa pakko-oireiden käynnistymiseen. Mitään suoraa syy-seuraussuhdetta ei siis lapsuuden leikkien ja pakko-oireiden välillä ole, mutta toki oma suhtautuminen niihin voi olla vaikuttava tekijä. Mainitsit myös koulukiusaamisen ja siihen liittyen opitun tavan toimia.

Vaikuttaa siltä, että sinulla on tällä hetkellä paljon asioita pohdinnassa ja asiat kietoutuvat toisiinsa. Voisi olla hyvä näistä jonkun kanssa keskustella. Voit olla esimerkiksi yhteydessä meidän puhelinneuvontaan tai varata ilmaisen neuvonta-ajan Sexposta.

Vastaaja: Veera Uusoksa
Julkaistu: 15.5.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Mieheni myönsi juuri että se että hän ei kehu ulkonäköäni on kostamista , samoin ilmeisesti se että ei sano että rakasta...a. Olen järkyttynyt, hän tietää että enemmän kuin mitään muuta tarvitsisin kuulla että olen hänen silmissää Kaunis tms. Ja hän on käyttänyt sitä tietoa loukatakseen minua/kostaakseen. Olen järkyttynyt. Sitten toistelee älä hylkää. Enkä pysty kuin ajattelemaan sitä että ihminen joka käyttää koston välineenä toisen kertomaa tietoa on kamala /empatia kyvytön. Hän kyllä kuulemma välittää eikä halua että mulla on paha olla. Silti on kuitenkin käyttänyt tätä kostaakseen. Minä kuulemma vihaan häntä ja siksi von kostanut. Enkä vihaa, olen toki joskus vihainen hänelle, esimerkiksi siitä kun toistuvasti joudun tekemään enemmän kotitöitä vaikka en jaksa. Kai nyt aikuinen ihminen ymmärtää että se jos ärtyy toistuvasti tapahtuvasta epäreilusta tilanteesta ei tarkoita sitä että vihaa. Vaan että on turhautunut, loukkaantunut =vihainen. Enkä jaksa selittää asiaa enään , vois itsekkin vähän aikaa ajatella. Tuntuu että mies on lähes empatiakyvytön esimerkiksi jos itken ja kerron mikä tuntuu pahalta, mies ei pyyhi kyyneliä ,ei halaa , vaan on kuin mitään ei olisi (on passiivinen) . Mies ei ikinä ota puheeksi ongelmia, jos minä puhun niistä sanoo yhden sanan. Miksi? Kyllä hän kykenee keskustelemaan tunteista/ongelmista yms jos ne ei liity minuun ja meidän parisuhteeseen. Vaikka pitäisi olla tärkeintä parantaa suhdetta vaimoon. Mutta ei. Joskus en käsitä mitä mies edes tekee mun kanssa, kun olen niin yhden tekevä. Ps en kehu miestäni, enkä sano että rakastan ja syy on yksinkertainen :aikoinaan sanoin monta kertaa päivässä että rakastan häntä ja usein myös että haluan häntä. Ja kehuin hänen ulkonäköä mutta Vastassa oli aina jäätävä hiljaisuus, en pysty enään kestämään yhtään kertaa sitä että sanon että rakastan/haluan/olet ihana ja mies on vaan hiljaa! Vastatkaa kiitos vielä tähän. Terapia ei ole mahdollista mutta ehkä saan jotain joka selkiyttää tilannetta

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi.

Kerroit, että miehesi kostaa sinulle tavalla, joka saa sinut surulliseksi; hän ei kehu eikä lohduta.

Olet ilmeisemmin yrittänyt keskustelua. Se taitaa olla minukin ohjeeni; kysyä mitä hän haluaa, ja voisi olla hyvä myös pohtia, mitä sinä suhteeltanne haluat. Joskus tarvitaan ns. kolmatta ulkopuolista henkilöä, joka auttaa teitä keskustelemaan.

Kerroit ettei terapia ole mahdollista. Olisiko mahdollista, että menisit ensin yksin juttelemaan asiasta?

Mielestäni olet paljon jo suhteen eteen tehnytkin ja ilmeisesti haluat selvittää asioita, kun olet ottanut meihin yhteyttä.

Toivon, että löydätte ratkaisun keskustelemalla avoimesti siitä, mitä haluatte.

Meille voi tulla ilmaiselle neuvontakäynnille. 

Vastaaja: Milla Friman
Julkaistu: 18.4.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Ihastuuko lapset teistä samoin kuin aikuiset? Sen tiedän että joku löytää seksuaalisuutensa jo ennen murrosikää, mutta m...uuttuuko niiden tunteiden tyyli jotenkin iän myötä. Luulen että ihastuin ala-asteella "painostuksesta". Ihastuminen oli in, kaikki tuntui ihastuvan, miksen minäkin. Teininä kun päätin, ettei ihastuminen ole pakko saati seurustelu, en enää ihastunut kuin vasta nyt aikuisempana. Elikkä kysymyksiä: 1. Mikä edes on ihastumista, vahva halu olla toisen kanssa? Lasketaanko 6-8v. "Tykkään Eskosta!" "Haluan Eskolta pusun!" jutut. Tuleeko se luonnostaan vai matkiiko lapsi ehkä sosiaalisia normeja (ihastumisista puhutaan -> tuntee ihastumisen)? 2. Voiko itsensä tekeyttää ihastuneeksi niin että uskoo olevansa (ja oireilee sen mukaisesti), koska kokee, että on oltava ihastunut ollakseen normaali? Onko kyse silloin ihastumisesta? Syntyykö jotkut rakkaussuhteet siten että toinen ei hylkää mahdollisuutta ihastua, kokee ehkä painostusta siihen, ja lopulta ihastuu oikeasti?

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi.

Kysyt, ihastuvatko lapset samoin kuin aikuiset sekä sitä, muuttuuko tunteiden tyyli iän myötä. Kaiki ihmiset voivat tuntea ihastumista iästä riippumatta. Lapsen ihastuminen eroaa kuitenkin aikuisen ihastumisesta. Tämä johtuu siitä, että lapsena harjoitellaan erilaisia taitoja, kuten esimerkiksi tunteiden tunnistamista, nimeämistä sekä mietitään ylipäätään sitä, mitä ihastuminen oikeastaan onkaan.

Myös omaan, jatkuvasti muuttuvaan kehoon ja seksuaalisuuteen tutustutaan kehitysvaiheittain. Esimerkiksi Väestöliiton ja Opetushallituksen yhteinen Seksuaalisuuden portaat-malli kuvaa tätä kehitystä, joka etenee vaihe vaiheelta lapsen kehittyessä kohti aikuista. Eli voisi siis sanoa, että aikuisen tunnemaailma on kehittyneempi kuin lapsen, ja näin ollen aikuisen tunteet eroavat lapsen tunteista.

Kysyt, voiko itsensä tekeyttää ihastuneeksi. Voi olla mahdollista, että ihastuminen toiseen syntyy vasta ajan kanssa, vaikka aluksi ei olisikaan ollut ihastunut. On myös mahdollista, että ihminen kokee olevansa ihastunut, vaikka oikeasti aitoja ihastumisen tunteita ei olisikaan. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että ihminen ei ole vielä kokenut aiemmin aitoja ihastumisen tunteita.

Kysyt myös, mikä oikeastaan on ihastumista. Kukin kokee kuitenkin ihastumisen omalla yksilöllisellä tavallaan, joten määritelmiä voi olla yhtä paljon kuin on meitä ihmisiäkin. Ihastuminen on tunne, joka voi tuntua kehossa asti, esimerkiksi sydämen pamppailuna, jännityksen tunteena mahassa ja silti samaan aikaan voi tuntua ihanalta. Ihastuminen ei välttämättä tarkoita, että haluaisi seurustella tai suunnitella tulevaisuutta toisen ihmisen kanssa. Ihastua voi vaikka moneen ihmiseen samaan aikaan. Rakkaus taas mielletään yleensä voimakkaampana tunteena kuin ihastuminen.

Ihastumisesta lisää voit lukea täältä.

Vastaaja: Jenni Lindstedt
Julkaistu: 13.4.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Olen jopa miettinyt että lähtisin, mitään sanomatta, elämään täysin yksin. Välitän ja rakastan. Mutta en jaksa jatkuvaa ...siivoamista tai stressiä siitä kun kotityöt on tekemättä. Mies ei tee juuri mitään kotitöitä ja näin se on ollut aina. Olen puhunut asiasta nätisti vaikka kuinka kauan ja monta kertaa, olen itkenyt, käskenyt, jopa huutanut. Mutta asia ei muutu. En vaan jaksa tehdä enään yhtään mitään. Monta stressi tekijää on ollut läsnä vuosia. Viimeisempänä tämä uudistus joka koskee työttömiä, sen varjolla juoksutetaan tapaamisissa, painostetaan milloin mihinkin tai lähtee tuet. Tilanne tuntuu ihan kohtuuttomalta 3 tapaamista tämän vuoden puolella. Vaikka 3kk välein pitää olla yhteydessä työttömään. Jos joudun mennä työkokeiluun tms joka verottaa entisestään jaksamista pelkään että en enään suoriudu muusta., tai siitä työviikosta, jos jätän kesken , lähtee tuet. Millä elän? Jos menen lääkäriin burn outin takia , se jää papereihini ikuisesti ja se on nähty tuttujen kautta että tietty leima jää. Eikä sillä edes saa sairaslomaa, ehkä viikon. Mutta ei viikolla ole mitään merkitystä. Vuosi voisi jo auttaa. Minulla on ollut viimeinen 12 enemmän vaatimuksia ja tehtävää mitä oisin oikeasti jaksanut tehdä. Osittain siksi että mies jättää kaiken mulle, ei edes omia roskia pistä roskiin vaan jättää mihin nyt sattuu jäämään. Minusta on ihan naurettavaa että aikuinen mies sotkee kuin 4v lapsi. Mitä ihmettä teen kun puhuminenkaan ei auta. Irtisanon työnhaun ,otan -40%toimeentulotukeen ja stressaan raha-asioita vai lähdenkö yksin johonkin, niin että kukaan ei vaadi mitään. En tarvitse terapiaa vaan helpomman elämän ja rauhaa toipua. Onko tähän jokin sellainen ratkaisu mitä en näe?

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi.

Kuulen viestistäsi, että olet ahdistunut ja elämäsi on ollut rankkaa jo pidemmän aikaa. Valitettavasti minulla ei ole ehdottaa sinulle mitään yksinkertaista ratkaisua, sillä sinä itse olet oman elämäsi paras asiantuntija ja vain sinä itse tiedät, miltä sinun omien arvojesi mukainen elämä näyttää.

Puolisoitamme emme voi väkisin muuttaa. Itseämme ja omaa suhtautumistamme asioihin pystymme muuttamaan. Yleensä parisuhteessa, jossa toinen päättää muuttua, myös toisen on pakko muuttua jollain lailla, kun parisuhteen dynamiikka väistämättä muuttuu toisen muutoksen myötä. Eri asia sitten on, muuttuuko toinen siihen suuntaan, johon itse toivoisi.

Valitettavasti melko iso osa parisuhteiden riidoista on sellaisia, että sama riita käydään läpi uudestaan ja uudestaan, eikä siihen löydy ratkaisua. Usein tulemme myös kuuroiksi toisen puheelle, jos se koskee jatkuvasti samaa asiaa. Miten miehesi perustelee sen, ettei hän osallistu kotitöihin? Onko hänen perusteluissaan mitään sellaista, minkä voisit hyväksyä, jos päättäisit ajatella hänestä mahdollisimman hyvää? Entä mitä tapahtuisi, jos sinä jättäisit kotityöt kokonaan tekemättä? Mikä olisi pahinta, mitä siitä voisi seurata? Miten luulisit miehesi siihen suhtautuvan?

Et kerro suhteestasi juuri muuta kuin sen, että miehesi ei tee kotitöitä. Millainen suhteenne muuten on? Onko teillä lapsia? Kerrot, että rakastat ja välität, eli suhteessanne on varmasti paljon hyvää. Voittavatko suhteen hyvät asiat sen huonot asiat vai onko tilanne toisinpäin? Mitä sinä saat suhteestanne? Ehdotan, että teet listan siitä, mille asioille sinä päätät sanoa kyllä ja mille ei. Listaan tulee kaksi saraketta, joista toisessa lukee lähteä ja toisessa jäädä. Mille asioille sanot kyllä, jos jäät suhteeseenne ja mille asioille samalla ei, jos päätät lähteä? Entä mille asioille sanot kyllä, jos lähdet suhteestanne ja mille asioille samalla ei, jos päätätkin jäädä?

Sinä olet itse vastuussa omasta elämästäsi, valinnoistasi ja onnellisuudestasi. Jos ajattelet, että muistelet tätä hetkeä kahden vuoden kuluttua, ja silloin kaikki on hyvin, miten asiat silloin ovat? Mitä tässä kahdessa vuodessa on tapahtunut? Mitä sinä itse olet tehnyt sen eteen näiden kahden vuoden aikana, jotta asiat ovat muuttuneet hyviksi?

Kerrot, että sinuun on jo pitkään kohdistunut enemmän vaatimuksia, kuin mitä olisit jaksanut. Kuka näitä vaatimuksia sinuun kohdistaa? Onko sinun mitenkään mahdollista irrottautua ainakin joistakin muiden ihmisten vaatimuksista ja ehkä myös laskea omaa vaatimustasoasi, jotta pystyt paremmin huolehtimaan itsestäsi ja hyvinvoinnistasi? Nukutko riittävästi, syötkö terveellisesti, jaksatko liikkua ja ulkoilla?

Miltä nämä pohdinnat ja kysymykset sinusta tuntuvat? Jos niiden miettiminen tuntuu sinusta vain yhdeltä lisävaatimukselta ja koet, ettet pysty vaikuttamaan omaan elämääsi, suosittelen, että otat yhteyttä omaan terveyskeskukseesi ja kerrot tilanteestasi ja näytät vaikka tänne kirjoittamasi viestin. Vaikka kerrotkin, että tarvitsisit rauhaa toipua, mutta et terapiaa, jokin kirjoituksessasi saa minut miettimään, että sinä olet ehkä joutunut kokemaan jotain sellaista, johon ihmisen kuuluu saada apua.

Voit aina soittaa myös maksuttomaan puhelinneuvontaamme.

Vastaaja: Maria Nikunlaakso
Julkaistu: 11.4.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Minulla on tällä hetkellä ihana poikaystävä jonka kanssa olen seurustellut jo päälle kolme vuotta. Ainut asia minkä koen... ongelmaksi tässä suhteessa on se, että hänellä on aikaisempia seksikumppaneita ja minulla ei ole yhtäkään, hän oli ensimmäiseni. Tämä asia vaivaa suunnattomasti ja välillä saatan miettiä päivittäin hänen aikaisempia naisiaan sekä eroa, sillä olen jostain syystä erittäin katkera siitä että hän on minun ensimmäiseni mutta minä en hänen. Olen myös huomannut että oma suhtautumiseni seksuaalisuuteen on hyvin negtiivinen enkä ole täysin sinut oman seksuaalisuuteni kanssa. Vaikka olen normaali kaunis nuori nainen, itsetuntoni on hyvin huono ja koen mustasukkaisuutta lähes jokaisesta vastaantulevasta naisesta. Miehen menneet tekemiset toisten kanssa suututtavat ja inhottavat. Onko ero ainut ratkaisu tässä tilanteessa vai voisinko päästä jollain muulla tavalla tästä katkeruudesta eroon? Tiedän että mies on minulle täydellinen ja rakastan häntä hyvin paljon ja sen takia olenkin sinnitellyt näin pitkään. Minulle ei ole niin suuri ongelma se ettei itsellä ole seksikumppaneita, vaan ongelma ovat ne miehen aikaisemmat kumppanit.

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi. Hienoa kuulla, että olette löytäneet toisenne poikaystäväsi kanssa ja koet hänen olevan täydellinen sinulle. Moni muukin on kokenut vastaavia tunteita elämänsä aikana, eli et ole yksin tilanteesi kanssa.

Puhuuko poikaystäväsi paljon entisistä kumppaneistaan vai oletko itse maalaillut mielikuvia hänen suhteistaan? Mikäli poikaystäväsi puhuu heistä, olisi hyvä selvittää hänen kanssaan, mikä on se syy kertoa näistä asioista ja sen jälkeen pyytää lopettamaan aikaisemmista suhteista puhuminen kanssasi. Jos taas itse mietit näitä päässäsi, olisi etusi mukaista, että tekisit sovinnon oman mielikuvituksesi kanssa ja lopettaisit menneiden asioiden vatvomisen. Voithan kuvitella itsekin omaa elämääsi kolmen, neljän tai viiden vuoden taakse. Varmasti huomaat, kuinka olet muuttunut ja et luultavasti enää haluaisi palata menneisiin. Näin on todennäkösesti myös poikaystäväsi kohdalla, hän ei halua palata menneisyyteensä vaan nauttii nykyisestä elämästään sinun kanssasi.

Kauanko sinulla on ollut kertomiasi negatiivisia ajatuksia? Onko tilanne alkanut jo suhteen alussa vai vasta myöhemmin? Osaatko eritellä, millaisissa tilanteissa nämä ajatukset alkavat pyöriä päässä? Liittyvätkö ajatukset vain seksiin tai seksuaalisuuteen vai käsittelevätkö ne laajemminkin parisuhteisiin liittyviä osa-alueita? Oletko alkanut kohdella miestäsi jotenkin eri tavalla tai onko hän huomannut sinun käytöksessäsi muutoksia? On hienoa, että olet havainnoinut omaa suhdettasi seksuaalisuuteesi liittyen, se on kypsän ihmisen merkki. Havaitsitko, oletko aina suhtautunut seksuaalisuuteesi negatiivisesti vai onko negatiivisuus syntynyt vasta parisuhteesi aikana? Sinua voisi hyödyttää Sexpon tarjoama maksuton neuvontakäynti tai ilmaisen neuvontapuhelimen keskusteluapu.

Itsetunnollesi voisi tehdä hyvää listaaminen omista positiivisista puolistasi. Voit lukea niitä aina, jos mieleen putkahtaa aiemmat suhteet. Älä ota suhteeseenne asumaan henkilöitä, jotka eivät suhteeseenne kuulu tai jotka eivät suhteeseenne edes halua. Olet varmasti upea ihminen ja poikaystäväsi rakastaa sinua sellaisena kuin olet. Kerroit rakastavasi miestäsi hyvin paljon, joten olisi sääli, että lopettaisit suhteen keskustelematta ensin huolistasi poikaystäväsi kanssa. Mieti, näetkö tulevaisuutesi valoisampana, jos eroaisitte, vai seuraisivatko ongelmat myös uuteen suhteeseen? Nyt siis rohkeasti juttelemaan, toivottavasti teillä on hedelmällinen keskustelutuokio. Teillä on kaikki valta päättää, millainen elämästänne tulee.

Hyvää jatkoa teille molemmille!

Vastaaja: Maija Nieminen
Julkaistu: 11.4.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Mies 39-vuotias. Pitäisi kai jo ymmärtää jotain ihmissuhteista. Viimeisin nainen jätti sanomatta sanaakaan. Meillä meni ...hyvin, juteltiin kaikesta ja muutenkin kemiat olsuivat. Häntä ennen menetin toivon jo kauan sitten. Nyt haluaisin tappaa itseni. Ei enää kiinnosta naiset eikä elämä. Eikä tämä ole mikään ... en enää jaksa.

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi. Hienoa, että olet lähtenyt hakemaan tukea tilanteeseesi.

Kerroit viimeisimmän naisen jättänäneen sinut sanomatta mitään, mikä varmasti on kovin hämmentävää ja kysymyksiä herättävää. Varsinkin, kun kirjoitat teillä keskustelun sujuneen ja menneen muutenkin hyvin.

Ihmissuhteet ovat vaikeita kaikille sukupuoleen ja ikään katsomatta, eikä toista ihmistä koskaan tunne ”pohjia myöten”, ja siksi yllätyksiä tapahtuu niin hyvässä kuin pahassakin. Mieleeni tulee myös se, että joskus parisuhteessa ollessaan ihminen saattaa säikähtää omia vahvoja tuntemuksiaan eikä tiedä mitä tehdä, ja ehkä sen takia päätyy yllättäviin ratkaisuihin.

Jätetyksi tulemisen takia ihminen saattaa alkaa pohtimaan, mitä ”vikaa” hänessä on ollut – ehkä näin myös sinulla? Jätetyksi tuleminen osuu usein mitä suurimmassa määrin myös siihen, ettei ole ketään ketä ihailla ja ettei tule enää ihalluksi toisen taholta sekä turvallisuuden tunteen vähenemiseen. Tämä kaikki voi vaikuttaa hyväksytyksi tulemisen tunteen vähenemiseen, itsetuntoon, miehisyyteen, itsearvostukseen ja minäkuvaan. On siis luonnollista olla järkyttynyt ja pahoillaan, kun jää yksin.

Väheksymättä tunteitasi kysyn, onko sinut jättänyt nainen sen arvoinen, että sinun pitäisi tappaa itsesi? Onko sinulla elämässäsi muita asioita tai ihmisiä, joiden takia kannattaa jatkaa elämää? Apua tilanteeseesi voit hakea oman kuntasi terveysasemalta. Hyviä tahoja, jonka puoleen voisi kääntyä ovat myös Mielenterveystalo sekä Vastaamo.

Mikäli haluat jutella asiasta, voit soittaa maksuttomaan neuvontapuhelimeemme. Voit varata ajan myös maksuttomaan toimistollamme tai skypen välityksellä tapahtuvaan neuvontakäyntiin.

Voimia tilanteeseesi.

Vastaaja: Kira Salminen
Julkaistu: 5.4.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Mies ei ikinä sano että rakastaa minua, vaikka vuosi sitte sanoi joka ilta. (Yhdessä oltu 9vuotta). Väkisinkin tuntuu et...tä ei hän enään rakasta. Olen puhunut asiasta. Yleensä se menee näin. * Miksi et ikinä enään sano että rakastat --*mies:rakastan kyllä (äänellä joka ei kyllä kuulosta siltä, vaan samalta kun toteaisi maidon olevan loppu). miksi et sano sitä sitten enään *Mies en tiedä Sen lisäksi olen kauan jo kertonut kuinka pahalta tuntuu ettei mies kehu ulkonäössäni mitään(ei ole kehunut vuosiin) väittää toki asiasta puhuessani että minussa ei ole vikaa. No miksi ei sitte sano edes että h y vä takamus? Miksi? Miehen vastaus : en tiedä Olen kertonut tarvitsevani hellyyttä enemmän (siis pari pusua saan päivässä, mutta ei se kosketusta korvaa) tämä ongelma on jatkunut kauan. Koskettelee vain jos haluaa seksiä eli harvoin (liian harvoin) seksi no ei ole pitkään aikaan ollut halukas usein eikä oo kuin 30v. Mies ei asiaa ole oma-alotteisesti hoitanut. Kaiken kaikkiaan oma olo on ahdistunut ja ärtynyt. Miksi mies haluaa että olen onneton? Ei hän voi rakastaa minua. En tiedä mitä tehdä. Terapiaan hän ei välttämättä lähde, Joten vastaattehan

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi. Huomaan, että sinulla on parisuhteenne ja itsesi hyvinvoinnista iso huoli. Olet ottanut asian puheeksi miehesi kanssa, mutta koet, ettei hän reagoi asiaan riittävästi. Suhteessanne ei mielestäsi ole riittävästi hellyyttä sen enempää sanallista kuin fyysistä etkä koe, että seksiäkään olisi riittävästi. Olette olleet yhdessä jo useamman vuoden, joten todennäköisesti tunnette toisenne jo varsin hyvin. Tosin jos asioista ei puhuta säännöllisesti ja suhteen eteen panosteta, voidaankin yhtäkkiä huomata, ettei toimivaa yhteyttä enää olekaan. Se ei silti tarkoita, että kumpikaan haluaisi itse olla onneton tai haluaisi toisen olevan.

On aivan ymmärrettävää, että tunnet itsesi ahdistuneeksi ja ärtyneeksi, jos koet, ettei parisuhteenne ole sellainen kuin sen toivoisit olevan ja sitä on jatkunut jo kauan. Kerrot, ettei miehesi kerro sinulle juurikaan tunteistaan eikä kehu sinua. Kuinka usein, millaisissa tilanteissa ja miten itse kerrot hänelle rakastavasi häntä? Miten miehesi siihen silloin reagoi? Millaisissa tilanteissa ja millaisin sanoin sinä kehut miehesi ulkonäköä tai hänen tekemisiään tai ajatuksiaan? Saavatko nämä tilanteet miehesi avautumaan enemmän?

Joidenkin ihmisten saattaa olla vaikeaa pukea ajatuksiaan ja toiveitaan sanoiksi, mutta kuulostaa, että teidän suhteessanne myöskään fyysinen hellyys ja seksi ei toteudu kuten toivoisit. Joskus miehen keino osoittaa rakkauttaan voi olla myös työnteko tai kotitöiden hoitaminen. Yksi keino viestiä ajatuksistasi ja tunteistasi voisi olla myös kirjoittaa kirje miehellesi. Kirjoittaen pystyy monesti paremmin, selvemmin ja perusteellisemmin kertomaan tunteistaan ja huolistaan. Miehesi voisi puolestaan vastata sinulle joko kirjeellä tai suullisesti – ihan miten teille olisi luontevinta. Sen pohjalta voisi jatkaa keskustelua.

Olet ajatellut pariterapiaan hakeutumista. Olen kanssasi samaa mieltä, että teidän saattaisi olla hyvä päästä keskustelemaan ulkopuolisen kanssa, jos ette keskenänne saa keskusteluyhteyttä aikaan. Oletko kysynyt mieheltäsi asiasta, josko hän lähtisi kanssasi? Seksuaalineuvojalle tai -terapeutille voit vallan hyvin hakeutua myös yksin. Ammattilaisen kanssa pääset miettimään tilannetta, kuinka edetä ja miten mahdollisesti voisit saada miehesikin mukaan joko sinun kanssasi tai tulemaan yksinään.

Sexpossa on mahdollista saada maksutonta seksuaalineuvontaa. Parisuhteeseen ja tunteisiin liittyviä asioista käsitellään myös seksuaalineuvonnassa sekä -terapiassa. Tarpeen tullen seksuaalineuvoja voi ohjata sinut/teidät seksuaaliterapeutille. Yksin ei kannata jäädä asioita murehtimaan. On hienoa, että nyt olet ottanut jo askeleen eteenpäin!

Vastaaja: Carita Lindholm & Oona Turunen
Julkaistu: 16.2.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Voiko kiihottumisen/orgamismien/jne. vähyys liittyä masennukseen tai ahdistukseen? Entä romanttisten tunteiden? Voiko ho...itamaton henkinen puoli viedä kyvyn nauttia seksuaalisuudesta?

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi.

Mietit, voiko hoitamaton henkinen puoli viedä kyvyn nauttia seksuaalisuudesta. Ihminen on kokonaisuus ja psyykkinen puoli vaikuttaa fyysiseen, kuten myös päinvastoin. Esim. stressi voi olla laukaisevana tekijänä monille sairauksille.

Mietit, vaikuttaako ahdistus ja masennus seksuaalisen mielihyvän kokemiseen. Tämä on hyvin mahdollista. Onko sinulla ahdistusta tai masennusta? Masennus latistaa monesti tunteita. Olo voi muuttua väsyneeksi ja tyhjäksi. Asiat menettävät merkitystä, eikä oikein kiinnostu mistään. Ahdistus voi ilmetä päivittäin tapahtuvana yleisenä huolena tai sitten tiettyihin tilanteisiin sidoksissa olevana tunteena. Masennuksessa ja ahdistuksessa keskeiset hoitokeinot ovat lääkitys ja psykoterapia. Voit käydä terveyskeskuksessa juttelemassa. Hoitaja voi antaa sinulle täytettäväksi kaavakkeen, joka selvittää mahdollista masennusta.

Kiihottumisen ja orgasmien saannin hankaluudesta kannattaa myös jutella seksuaalineuvojan kanssa. Täältä voit ottaa yhteyttä Sexpon maksuttomaan puhelinneuvontaan.

Vastaaja: Sonja Kinnunen & Anna Kolster
Julkaistu: 19.12.2016
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10