Isän kädestä: Tutkimusmatka seksuaalisiin rooleihin

Essi Tammimaan kirjassa Isän kädestä käsitellään avoimesti seksuaalisia kokeiluja, sovinnaisuuden rajoja ja häpeän murtamista.
Kuva: Kuva: Jirina
02.05.2018 Ajankohtaista, Blogi

Essi Tammimaan kirja Isän kädestä käsittelee seksuaalisuuden tutkimusmatkaa, joka etenee sadomasokististen vaiheiden kautta kohti pikkutyttöroolileikkiä. Sexpo suosittelee kirjaa siksi, että siinä käsitellään avoimesti seksuaalisia kokeiluja, sovinnaisuuden rajoja ja häpeän murtamista.

Kirjassa käsitellään kasvua sadomasokistisen ds-suhteen kautta. Siinä on kyse valtaa käyttävän (d=domination) ja alistuvan (s=submission) henkilön välisestä vuorovaikutuksesta, jolla leikitään erilaisin tavoin, esimerkiksi käskemisenä ja tottelemisena:

“Odota mua eteisessä alasti, korkokengät jalassa polvillasi, kun mä tuun töistä.”

Seksuaalisen tutkimusmatkan huipentuma on asetelma, jossa päähenkilö eläytyy pikkutytön rooliin. Kyse on isi ja pikkutyttö -leikistä, jossa tutkitaan viattomuuden ja seksuaalisuuden välisiä rajapintoja. Pikkuisen rooli mahdollistaa oman tahdon antamisen osittain pois. Se on rooli, jossa heittäydytään isin tarjoamaan turvalliseen syliin ja ohjaukseen. Maailma ja ihmissuhteet muuttuvat paljon yksinkertaisemmiksi pienen silmin.

Isin, sedän, daddyn tai muun ison ihmisen roolissa oleva henkilö huolehtii, opastaa, leikkii ja myös leikittelee pienen nupullaan olevalla seksuaalisuudella. Roolileikki antaa mahdollisuuden eläytyä seksuaalisiin fantasioihin, joissa lapsekkuus ja aikuisuus sekoittuvat, ja jossa kulttuurissamme niin tavalliset viattomuuteen yhdistyvät seksuaaliset vihjeet saavat puhjeta vapaasti kukkaansa.

“Isi johdattaa Pikku-Ruutin kylpyhuoneeseen, missä tyttö tottuneesti, ei, luottavaisesti laskee kämmenet polvistuneen isin hartioille, kun isi huolella riisuu pikkuhousut lattialle.”

Vaikka kyse on roolileikistä, ovat sen taustalla olevat tarpeet ja toiveet täysin todellisia. Rooli on tapa, jolla toiveita esimerkiksi hoivatuksi tulemisesta voi toteuttaa suoremmin ja peittelemättömämmin kuin olisi mahdollista arkiminässä. Toisaalta kyse on valtaleikistä, jossa isi käyttää valtaa ja käsittelee toista niin kuin lasta käsiteltäisiin.

Joillekin rooli on vain hetkellinen; se valitaan jotakin tiettyä seksuaalista leikkiä varten. Toisille roolissa on kyse suuremmasta osasta omaa identiteettiä. Pikkuisen ja ison roolit voivat heijastaa syvempiä persoonallisuuden piirteitä ja tarpeita, jotka ovat tavalla tai toisella läsnä omassa elämässä.

“Ole sä mun isi, niin mä olen sun tyttö. Ihan pieni. Niin pieni että mahdun aina sun syliin. Niin pieni että aina voi silittää päätä ja vakuuttaa, että kaikki menee hyvin.”

Tälle seksuaaliselle alakulttuurille ei ole vakiintunutta suomenkielistä nimitystä, joten siitä käytetään usein englanninkielistä lyhennettä ddlg (daddy dom & little girl) tai yleisemmin age-play eli ikärooleilla leikkiminen. Vaikka kirjan sukupuoliasetelma onkin ehkä yleisin esimerkki iso-pieni -dynamiikasta, se ei ole mitenkään välttämätön. Erilaisia ikään ja toimijuuden tasoon liittyviä seksuaalisia fantasioita voi rakentaa millä tahansa sukupuolilla.

Tästäkin roolileikistä on tietysti paljon erilaisia variaatioita. Joillekin isi-pikkutyttö -leikki on turvallisuutta ja läheisyyttä korostava, eikä siihen välttämättä liity suoraa eroottisuutta, vaikka pohjimmiltaan leikki kytkeytyykin seksuaaliseen alakulttuuriin. Toisille kyse on viattomuuden ja seksuaalisuuden rajapinnoilla leikkimisestä, ja kolmannelle leikki mahdollistaa hyväksikäyttöön liittyvien fantasioiden kokeilemisen ja todellistamisen.

Tammimaa kertoo City-lehden jutussa haluavansa hälventää häpeää erilaisten seksuaalisten leikkien ympäriltä. Pikkuisleikit ovat tässä suoraan syvään päähän sukeltamista, sillä niissä yhdistyy samanaikaisesti monta eri tabua. Jo pelkkä ds-seksi vallankäyttöasetelmineen rikkoo sovinnaisia odotuksia siitä, millaisina seksuaaliset roolit yleensä nähdään. Niiden pitäisi olla tasa-arvoisia. Pikkuisleikeissä mukaan tulevat vallan lisäksi ikä ja hyväksikäyttö, jotka ovat vielä voimakkaampia tabuja. Kaikki kolme asetelmaa menevät alueelle, jotka todellisina toteutettuna olisivat epäeettisiä tai laittomia.

Seksuaalisina fantasioina ja niihin eläytymisenä näissä ei kuitenkaan ole mitään eettisesti väärää. Oikeastaan niillä on jopa potentiaalia hyvään, sillä kun ihminen tunnistaa omat rajut, transgressiiviset tai synkät seksuaaliset fantasiansa, voi hän hyödyntää niitä seksuaalisissa leikeissä ilman, että ne pääsevät hallitsemattomasti pulpahtamaan pintaan. Roolileikit ovat siis mahdollisuus purkaa ja toteuttaa omaa seksuaalista maailmaa turvallisesti riippumatta siitä, miten hurjia asioita fantasioissa tapahtuu.

Tammimaan viesti häpeästä vapautumisesta on aivan oikea. Mitä vähemmän joudumme häpeilemään seksuaalisia halujamme ja fantasioitamme, sitä vapaampia olemme, ja sitä paremmin voimme seksuaalisuutemme kanssa. Erilaisissa seksuaalisissa leikeissä toteutuvat tarpeet ja toiveet ovat tärkeitä hyvinvointimme kannalta, eikä niiden toteuttamista tai haluamista pidä hävetä lainkaan.

***
Lainaukset Essi Tammimaan kirjasta Isän kädestä. Kuva: Jirina.

Tommi Paalanen

tommi.paalanen@sexpo.fi

050 469 2937

Kategoria: