Mistä voisit tänään kiittää kehoasi?

Helteinen kesä on kutsunut esiin pohdintoja ja puhetta kehoista. Lämpötilan nousun myötä vaatteet ovat vähentyneet ja kehot ovat tulleet eri tavalla osaksi katukuvaa kuin niinä vuodenaikoina, joina kaikki pyrkivät kääriytymään lämpimiin vaatekerroksiin. Millaisia tunteita koet oman kehosi äärellä?
06.08.2018 Ajankohtaista,Blogi

Osalle kehoista kesä, lämpö ja mahdollisuus vähentää vaatteita tuntuvat kutsuvalta ja ihanalta. Niukka pukeutuminen voi tarjota mahdollisuuden itseilmaisuun, oman kehon haltuunottoon ja nähdyksi tulemisen iloon. Moni kuitenkin katsoo vuoroin lämpömittaria ja vuoroin peilikuvaansa ahdistuneena. Onko minulla oikeus pukea nämä shortsit, vaikka reisissäni on muhkuroita? Kehtaanko mennä rannalle, koska vatsani näyttää erilaiselta synnytyksen jälkeen? Voinko kulkea tässä t-paidassa, vaikka rintakehässäni ei näy lihaksen lihasta?

Näiden pohdintojen äärellä koetaan usein kehoon liittyvää häpeää. Häpeän viesti on poikkeuksellisen julma, sillä se kertoo, että emme kelpaa sellaisenaan. Häpeä vakuuttaa, että perustavanlaatuinen kelpaamattomuutemme tulee vielä katkaisemaan yhteytemme toisiin ihmisiin, mikäli emme kuuntele häpeän viestiä. Häpeän sanat satuttavat: muutu muiden toiveiden mukaiseksi ja jos et siihen pysty niin lamaannu, jätä menemättä, eristäydy, koska olet sen ansainnut.

Kehoon liittyvän häpeän viesti on vakuuttava, sillä se saa valtavasti vahvistusta elämämme varrella. Ajatus oikeanlaisesta kehosta muotoutuu yhtä aikaa läheisten ihmisten ja laajempien sosiaalisten verkostojen, mediakuvastojen ja yhteiskunnallisten keskusteluiden ristipaineessa. Voit pysähtyä hetkeksi seuraavien kysymysten äärelle: Miten vanhempasi tai huoltajasi ovat kommentoineet omia kehojaan? Miten sinun kehoasi on elämäsi varrella kommentoitu? Miten ystäväsi puhuvat omista kehoistaan? Millaista kehopuhetta kuulet mediassa? Millaisia kehoja näet mainoksissa? Miten kommentoit mielessäsi tuntemattomien ihmisten kehoja?

Ja monelle se kaikkein kipein: miten puhut omalle kehollesi ja omasta kehostasi? Mitä tapahtuisi, jos puhuisit samalla tavalla parhaan ystäväsi keholle?

Kehomme on kotimme, joten kehoon liittyvät negatiiviset ajatukset ja tunteet eivät rajoitu vain siihen hetkeen, jona arvioimme itseämme peilistä. Omaan kehoon liittyvät asenteet valuvat osaksi jokapäiväistä elämäämme. Myös seksielämäämme. Tutkimusten mukaan omaan kehoon kohdistuva kritiikki uhkaa merkittävällä tavalla seksuaalista hyvinvointia. Itsekriittisellä kehonkuvalla on todettu olevan negatiivista vaikutusta muun muassa halukkuuteen, kiihottumiseen, orgasmiin ja omien seksuaalisten rajojen kunnioittamiseen. Jos ajattelee kehonsa olevan kelvoton, sen on vaikea nähdä ansaitsevan seksuaalista nautintoa ja hyvinvointia.

Purevimmankin häpeän viestiä on kuitenkin mahdollista purkaa. Totutuista itsekriittisistä ajatusmalleista poisoppiminen ei tapahdu päivässä, vaan hitaasti, askel askeleelta. Pienikin askel kohti hyväksyvämpää kehosuhdetta voi olla merkityksellinen. Jos olet eilen soimannut itseäsi kymmenen kertaa niin se, että soimaat itseäsi tänään vain yhdeksän kertaa, on jo askel eteenpäin. Jos kehoon liittyvä häpeä on kovin vahvaa, olisi hyvä, että sinulla olisi matkallasi ymmärtävä kanssakulkija: kuuntelija, ystävä tai ammattilainen. Joku, jonka seurassa saisit tutkia kehosuhdettasi ja tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi.

Sillä häpeälläkin on pelkonsa. Häpeä pelkää ennen kaikkea myötätuntoa, hyväksyntää ja yhteyttä toisiin ihmisiin, koska näillä kaikilla on häpeää nujertava voima. Myötätuntoisen asenteen omaksuminen tarkoittaa pyrkimystä suhtautua itseensä kuin parhaaseen ystävään: lempeästi ymmärtäen ja kannustaen. Hyväksyntää tarvitaan siinä, että edellä kuvattu on helpommin sanottu kuin tehty. Jos on puhunut keholleen julmasti vuosikymmenten ajan, voi vaatimus täydellisestä itsehyväksynnästä muodostua uudeksi häpeän lähteeksi: olen niin surkea, että en pääse eroon edes itsekritiikistäni. Tällaisina hetkinä on tärkeä muistaa, että eteneminen tapahtuu hitaasti, askel askeleelta.

Yhteys toisiin ihmisiin tai elollisiin olentoihin, kuten lemmikkiin tai luontoon, on kolmas kehoon liittyvän häpeän vastavoima. Häpeäkokemusten jakaminen toisten ihmisten kanssa on hyvin voimaannuttavaa, kunhan ilmapiiri on luottamuksellinen ja turvallinen. Kipeitä kokemuksia jakaessamme huomaamme, että häpeän viesti siitä, että olisimme yksin häpeällisine tuntemuksinemme, ei pidäkään paikkaansa. Lemmikkien seurassa tai luonnon keskellä kehomme asettuu yhteyteen, jossa sitä ei arvioida eikä arvostella. Saamme olla ja aistia.

Kehoista käytävä, usein painoon ja vartalonmuotoon keskittyvä keskustelu tulisi kääntää keskusteluksi siitä, millaisin tavoin ja minkälaisella tuella jokaisella olisi mahdollisuus arvostaa kehoaan ja suoda keholleen hyvää. Sillä keskimäärin kaikenlaiset kehot iloitsevat hyvin samankaltaisista asioista: ravinteikkaasta ja maukkaasta ruoasta, hyvää oloa tuottavasta ja elämäntilanteeseen sopivasta liikunnasta, mahdollisimman rauhallisesta ja riittävästä unesta, mielekkäästä tekemisestä, omannäköisestä seksuaalisuudesta. Nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta lempein silmin ja hyväksyvin korvin.

 

Harjoitus:

Usein katsomme kehoamme peilin kautta, ikään kuin ulkopuolisen silmin. Tällöin huomio kiinnittyy etenkin siihen, miltä keho näyttää. Tässä harjoituksessa perspektiivi vaihtuu näkymisestä tekemiseen ja kehon tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Ota hyvä istuma-asento, sulje silmäsi jos se tuntuu sopivalta ja hengitä rauhallisesti sisään ja ulos muutaman kerran hengityksen liike huomioiden.

Käy kehosi läpi mielessäsi kehonosa kerrallaan:
- jalat (varpaat, jalkaterät, sääret, pohkeet, polvet, reidet, pakarat)
- keskivartalo (lantion alue, alavatsa, alaselkä, ylävatsa, selän keskiosa, ja yläselkä, kyljet, rintakehä)
- kädet (sormet, kämmenet ja kämmenselät, ranteet, käsivarret, olkavarret, olkapäät, hartiat)
- pään alue (niska, kaula, takaraivo, kasvot, pään sivut, päälaki).

Jokaisen kehonosan kohdalla mieti, mitä tämä kehosi osa sinulle mahdollistaa. Mistä voisit tänään kiittää tätä kehosi osaa?

Jos sinun on vaikea keksiä asioita, joista voisit kehoasi kiittää, älä soimaa itseäsi tai kehoasi. Esimerkiksi kovassa kivussa tai väsyneenä kiitollisuus kehoa kohtaan voi olla liian suuri vaatimus. Voit koittaa tehdä harjoituksen jonakin toisena hetkenä tai todeta, että se ei ole sinun juttusi. Mikäli pidit harjoituksesta, voit toistaa sen esimerkiksi kerran viikossa ja tutkailla, tuoko harjoitus uudenlaista näkökulmaa kehoosi.

 

Lukemista liittyen itsemyötätuntoon ja häpeään:

- Ronnie Grandell: Itsemyötätunto
- Brene Brown: En olekaan yksin

Maria Vihlman

maria.vihlman@sexpo.fi

050 598 1268

Kategoria: