Tunteiden kirjo

Oon 16-vuotias tyttö, avoimessa suhteessa mun tyttöystävän kanssa enkä oo koskaan suudellut miespuolista ihmistä. Nyt en... pysty lopettamaan miettimästä mun 8-luokan poikapuolista säätöä ja haluisin vaan viettää aikaa hänen kanssaan taas ja itkettää et annoin hänelle pakit viime vuonna. Nyt se poika seurustelee. Tiiän että meistä ois voinut tulla jotain ja mua ahdistaa ajatus että mitä jos meidän suhde olis parempi kun mun ja mun tyttöystävän. Oon yhä ihastunut häneen ja sillon kun annoin hänelle pakit, kyseenalaistin mun seksuaalisuutta ja koin ahistusta siitä joten en pystynyt ajatella asiaa. Silti oon ollut niin ihastunut häneen melkein koko ajan ala-asteesta alkaen. En mä välttämättä haluis sitä poikaa seksuaalisesti, haluisin vaan läheisyyttä hänen kanssaan ja suudella häntä.

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi. Kerrot, että sinua ahdistaa ajatellessasi viimevuotista säätöäsi. Mietit, jos suhde hänen kanssaan olisikin ollut parempi kuin nykyinen. Nyt poika on seurustelusuhteessa ja sinä avoimessa suhteessa. Viestissä ei ole varsinaista kysymystä, joten vastaan kirjoittamalla joitakin ajatuksia, joita minulla herää tilanteesta.

Sinulla on hieno taito pysähtyä kuuntelemaan itseäsi. Meillä kaikilla on elämässä tilanteita, joissa mietimme, olisiko kannattanut sittenkin toimia toisella tavalla. On rehellistä ja rohkeaa myöntää itselleen, että jokin asia ahdistaa, surettaa tai kaduttaa. Surulle on hyvä antaa aikaa ja tilaa, se ei lähde pois pakottamalla. Tunteet ylipäätään eivät toimi pakottamalla.

Onko nykyisessä suhteessasi joitakin asioita, jotka eivät tunnu hyvältä? Tarkoittaako avoin suhde teillä sitä, että voitte olla muidenkin kumppaneiden kanssa? Oletko pystynyt puhumaan näistä ajatuksistasi ja ahdistuksestasi tyttöystäväsi kanssa? Entä oletteko vielä yhteydessä ihastuksesi kanssa?

Vaivaako sinua se, ettet ole suudellut miespuolista henkilöä? Jos suhteenne säännöt sen sallivat, niin olisiko sinun joskus mahdollista ehkä kokeilla sitä, jos se mietityttää sinua?

Tässä kysymyksiä, joita voit halutessasi pohtia. Huomaan viestistäsi, että olet ahdistunut. Usein vaikeisiin tilanteisiin voi auttaa niistä puhuminen jollekin luotettavalle ihmiselle. Onko sinulla joku, jonka kanssa jutella ajatuksistasi ja tunteistasi? Voit halutessasi soittaa meille neuvontapuhelimeen. 

Vastaaja: Oona Turunen
Julkaistu: 30.11.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

heii oon 13v tyttö ja oon iha älyttömän ihastunut yhteen 18-vuotiaaseen... mä en oo uskaltanu kertoo sille ku se on mun ...luokkalaisen isoveli. mä tekisin mitä vaan et saisin sen vaik on ikäero ja kaikkee:( mä kuitenki oisin ite siin 100% messissä et se varmaa ois iha ok?

Hei.

Kiitos kysymyksestästi. Ihanaa, että olet ihastunut. Ihastumisen tunteet eivät katso ikää, eikä siihen olekaan mitään sääntöä tai ikärajaa, milloin ja kehen saisi ihastua. Ihastumisesta on lupa nauttia!

Suojaikäraja on Suomessa 16 vuotta ja sillä halutaan suojella lapsia ja nuoria seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Se tarkoittaa, ettei aikuinen voi harrastaa seksiä alle 16-vuotiaan kanssa. Nuorten keskinäiset suhteet ovat sallittuja. Ikäeronne saattaisi herättää huolta lähipiirissänne, jos alkaisitte seurustelemaan ja etenkin, jos seurusteluun kuuluisi seksiä.

Sitten kun sinä itse sekä kumppanisi olette molemmat valmiita ja halukkaita seurustelun ja/tai seksin kokeilemiseen, ei siihen ole varsinaista estettä, jos koette olevanne fyysisesti ja psyykkisesti samalla kehitystasolla. Seksiin tai seurusteluun ei kuulu pakottaminen tai painostaminen, vaan näiden asioiden tulee tapahtua kaikkien osapuolten omasta tahdosta. Pohdi asiaa ja etenemistä rauhassa itseäsi kuunnellen.

Ihastumisesta voit lukea lisää sarjakuvistamme.

Vastaaja: Oona Turunen
Julkaistu: 30.11.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Onko normaalia jos hoivavietti puuttuu kokonaan? En koe oikein mitään lapsia tai eläimiä kohtaan. En usko voivani kasvat...taa lasta kovin rakastavasti kun koen olevani niin välinpitämätön.

Hei!

Kiitos kysymyksestäsi.

Ymmärsin, että pohdit hoivavietittömyyttäsi ja sitä onko mahdollista elää tai kasvattaa lasta ilman sitä.

Jokainen ihminen on yksilö joka toimii, kasvaa ja reagoi eri tavalla eri asioihin. Myös hoivavietti käynnistyy tai on käynnistymättä ihmisillä eri iässä ja eri syistä. Hoivavietti ei ole elämän kannalta välttämätön, eikä sen olemattomuutta tarvitse paineilla ellei sen puute juuri  itseään häiritse.

Mainitsit lapsen kasvatuksen. Viestissä ei käynyt ilmi toivotko lapsia, tai että onko sinulla jo lapsi(a). Hoivavietti kehittyy tai vahvistuu usein odotuksen aikana. Hoivavietin puute voi vaikuttaa siteeseen lapsen ja vanhemman välillä, ja tällaisiin tilanteisiinkin voi saada apua. On kuitenkin olemassa paljon ihmisiä, jotka eivät lainkaan toivo lapsia ja tämä on yhtä hyvä tapa ajatella.

Jos siis hoivavietittömyys tai kuvailemasi välinpitämättömyys häiritsee sinua tai haluat muuten puhua siitä jonkun kanssa, olisi hyvä hakeutua elämäntilanteeseesi sopien esimerkiksi oppilaitoksen tai työterveydenhuollon kautta psykologille. Voit myös halutessasi soittaa Sexpon maksuttomaan ja nimettömään puhelinneuvontaan.

Toivottavasti tästä oli sinulle hyötyä. Tsemppiä jatkoon!

Vastaaja: Ronja Ohra-aho ja Anna Kolster-Weckström
Julkaistu: 29.11.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Mua ihmetyttä kun ei oo tullu kasvupurähdysrä tai äänenmurrosta tai penis ole kasvanut. Mulla tuli karvoitusta ja sperma...a jo 12v mutta ei oo vieläkää mitää muuta murrosikään liittyen. Onks se mahdollista että jotenkin "skippasin" murrosiän tai jotain? Mua on ahdistanu mitkään ku karvoitus ja sperma tuli mutta ei muita muutoksia. :( Onko tämä normaalia että karvoitus tuli noin 2v sitten eikä vieläkään muita muutoksia? Mua harmittaa kovin kun en oo varma onks mun murrosikä alkanut vai alkaakose ollenkaan..

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi.

Ymmärsin viestistäsi, että olet huolissasi omasta murrosiästäsi ja siitä kehitytkö niin kuin pitäisi. Jokainen ihminen on yksilö, eikä ole mitään yhtä oikeaa tapaa kasvaa ja kehittyä. Kehitysvaiheita ei varsinaisesti voi skipata, mutta ne voivat alkaa ja päättyä ihmisillä hyvin eri aikoihin. Tässäkään kohtaa ei ole yhtä ainoaa vaihtoehtoa, josta poikkeavat kehityskulut olisivat jotenkin vääriä tai epätavallisia. Ei siis kannata vertailla omaa kasvua muiden kehitykseen, sillä se on kaikilla täysin yksilöllinen.

Kerroit, että olet saanut siemensyöksyjä ja että kehoosi on alkanut kasvaa karvoitusta. Nämä molemmat ovat murrosikään kuuluvia asioita, joten voit olla huoletta sen suhteen onko murrosikäsi alkanut. Siemensyöksyt ovat myös merkki toimivasta peniksestä, mikä on hieno juttu!

Jos on huolissaan kehityksestään kannattaa kääntyä esimerkiksi lääkärin tai kouluterveydenhoitajan puoleen. Väestöliiton sivuilta löytyy artikkeleita, joissa käsitellään erityisesti penistä, siemennestettä sekä muita kehon muutoksia murrosiässä. Niihin voi halutessaan käydä tutustumassa täältä.

Vastaaja: Ronja Ohra-aho & Oona Turunen
Julkaistu: 28.11.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Hei,onko normaalia että porno ällöttää minua? Pornossa inhottaa kovakouraisuus,liioitellun kokoiset sukupuolielimet, ja ...tunteettomuus

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi. Olet huomannut, että porno ällöttää sinua ja se on ihan ok. Seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvien asioiden tulee olla vapaaehtoisia, ja jos koet pornon ällöttävänä, ei sinun tarvitse katsoa pornoa. On hienoa, että olet löytänyt asiat mitkä sinua ällöttää pornossa. Voit miettiä halutessasi vaihtoehtoja pornon katsomiselle, esimerkiksi kirjallisuus tai omat fantasiat voivat olla tällaisia.

Vastaaja: Kati Ryynänen
Julkaistu: 27.11.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Miksi neitsyys hävettää? Siinähän ei pitäisi olla mitään vikaa, vaikka olisikin reilu parikymppinen tai vaikka yli kolme...n kympinkin. Se taitaa olla vielä vähän erilaista miehille ja naisille. Kavereille ei kehtaa tunnustaa ja tuntuisipa vaikealta ihastuksen kohteellekaan kertoa. Ajatus paljastumisesta on pelottava, koska voisi joutua nolatuksi, vaikka kaverit olisivat muuten varsin reiluja. Siellä voi kuitenkin olla aina se yksi, joka ei ymmärrä, nauraa ja saattaa juoruilla eikä salaisuus pysy salaisuutena.

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi.

Pohdit miksi neitsyys hävettää. Esitit hyviä näkökulmia siitä, kuinka ryhmä vaikuttaa aiheesta käytyjen keskustelujen ilmapiiriin sekä siihen, kuinka aiheen voi ottaa esille.

Käsitys neitsyydestä/poikuudesta on historiallinen ja hyvin sukupuolettunut jäänne, jonka mukaan mies ei ole mies ennen kuin on ollut yhdynnässä, ja että nainen tai tyttö häpäisee itsensä ja koko suvun, jos on missään seksualisessa kanssakäymisessä ennen avioliittoa. Tämänkaltainen ajattelu on vahingollista, vaikka se onkin lieventynyt eikä ensiavioillista seksiä katsota enää yleisesti pahana asiana. Joissakin yhteisöissä ja kulttuureissa vastaava asenne on voimakkaampi kuin toisaalla, mutta se edelleen vaikuttaa ihmisten asenteisiin laajemminkin.

Neitsyyteen/poikuuteen saattaa liittyä turhaa häpeää. Häpeä voi liittyä siihen, että siitä ei pääse tarpeeksi nuorena eroon, tai että sen menettää liian nuorena riippuen mitä sukupuolta edustat. Tämä on kuten sanottu,  vahingollinen tapa ajatella. On ylipäätään ikävää, että ensimmäisistä kerroista puhutaan statuksella, joka joko menetetään tai josta päästään eroon. Aiheeseen liittyvää häpeää voisi vähentää, jos keskustelua käytäisiin myönteisesti turvallisissa ympäristöissä saaduista uusista kokemuksista.

Seksuaalioikeuksissa määritellään jokaiselle yksilölle (sukupuolesta riippumatta) oikeus saada kasvaa ja toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan omaan tahtiin, kunhan ei rajoita tai riko muiden vastaavaa oikeutta. Toisten yksityisasioista ei tule keskustella toisen selän takana häneltä lupaa kysymättä.

Vastaaja: Ronja Ohra-aho ja Anna Kolster-Weckström
Julkaistu: 16.11.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Moi. Oon pohtinu valmiutta seurusteluun ja seksiin. Kuinka vanhana on vielä normaalia kokea olevansa ei-valmis? Kehityin... fyysisesti ja henkisesti murrosiässä suht nopeesti ja varhain, mut sosiaaliset jutut tuntuu edelleen tosi vaikeilta. Mulla ei oo minkäänlaista kosketuspintaa ihastuksiin/seurusteluun/seksiin jne., enkä osaa osallistua niistä keskusteluun kavereiden kanssa. Kavereitakaan ei oo montaa, osittain siks etten juuri uskalla lähestyä uusii ihmisiä, osittain siks et koen ettei mulla oo paljon mitään samaa useimpien ikäisteni kanssa. Ajatus parisuhteestakin tuntuu tosi kaukaselta ja suoraan sanottuna pelottaa, että joku pitäis päästää niin lähelle. Onko tää, oonko mä ok? Jotenkin vaan tuntuu siltä, että kaikki muut kehittyy nykyään niin nopeesti, ja tälleen ku on aina ollut "ikäistään kypsempi", seksuaalisesti naiivilta tuntuminen on kurjaa. Sosiaalinen paine ei tunnu pakottavalta mut alentavalta. Kavereitten mielestä oon "söpö", kun en tiiä näistä asioista yhtään mitään, mikä ärsyttää. Kiitos vastauksesta!

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi.

Kaikki ihmiset ovat omanlaisiaan ihmissuhteissaan ja seksuaalisuudessaan. Seksuaalisuus kehittyy omanlaistaan vauhtia ja omanlaiseensa suuntaan, jokaisella. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa olla seksuaalinen tai yhtä oikeaa aikataulua, jolla toteuttaa seksuaalisuuttaan. Myös sosiaalisuudessa on valtavia eroja yksilöiden välillä. Osa meistä kaipaa enemmän ihmisiä ympärilleen, toisille riittää vähempikin sosiaalisuus. Osa sosiaalisuudesta ja seksuaalisuudesta määräytyy geneettisesti. Osaan siitä, millä tavalla olemme sosiaalisia tai seksuaalisia, vaikuttaa kasvuympäristömme. Muokkaudumme ja kasvamme niin sosiaalisesti kuin seksuaalisestikin koko elämämme ajan.

Sekin, että pohdit itseäsi muihin verraten on täysin ymmärrettävää. Me käytämme toinen toistamme ikään kuin peileinä. Tutkailemme, missä olemme samanlaisia ja missä erilaisia kuin muut ihmiset. Elämistä helpottaa, kun oppii hyväksymään itsensä myös niiden piirteiden suhteen, missä eroaa muista.

Kirjoitit, ettet juuri uskalla lähestyä uusia ihmisiä. Monet arastelevat ottaa kontaktia ihmisiin, joita eivät tunne. Se, että kokee sosiaalisissa suhteissa tai tilanteissa epävarmuutta, on jopa aika tyypillistä suomalaisille. Sosiaalisia tilanteita voi kuitenkin myös harjoitella, jos se tuntuu itselle tarpeelliselta. Monista kaupungeista löytyy erilaisia ryhmiä, joissa vuorovaikutustaitoja harjoitellaan ja esim. Nyyti ry:n kotisivuilta löytyy verkkopohjaista harjoitusmateriaalia vuorovaikutustaitoihin.

Kirjoitit, että koet, ettei sinulla ole paljoakaan yhtesitä useimpien ikäistesi kanssa. Ystävyyssuhteitahan voi syntyä myös eri-ikäisten välille. Parisuhteeseen sinun ei tarvitse ryhtyä, jos et sitä halua. Myös parisuhteessa ollessaan ihmisellä on itsellään lupa määritellä, kuinka lähelle toisen päästää.

Oman seksuaalisuutensa toteuttamista voi ”harjoitella”, jos niin haluaa. Voi esim. lueskella kirjoja tai katsoa elokuvia, joissa on eroottisia kohtauksia ja kuulostella itseään, mitä ne itsessä herättävät. Omaa kehoa voi tutkia katsellen ja kosketellen. Sexpon kotisivuilta löytyy harjoituksista mm. yksin tehtävän hellyysharjoituksen ohje.

Vastaaja: Nonna Huotarinen & Elina Tanskanen
Julkaistu: 15.11.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Minulla on ongelma se on että uks tyttö haluisi alkaa minun kanssa olee ja yks meijän luokan poika mutta en tiiä kumpaa ...haluisin että en pahoita kummankaan mieltä jos kus ne on tappelemassa että kumpi saisi minut mitä minä voisin tehdä kun molemmat on aika mukavia ihmisiä.niin en haluisi pahoittaa niiden mieltä olen siis 13v poika varkaudesta
Hei.
Kiitos kysymyksestäsi. Onpa kiva kuulla, että sinusta pidetään, mutta harmillista että tilanne on aiheuttanut riitaa ihailijoidesi välille. Mitä mielestäsi ”oleminen” tarkoittaa? Miten seurustelu eroaa kaveruudesta? Kumpi henkilöistä herättää sinussa sellaisia tunteita, että tahtoisit olla enemmän kuin kaveri? Jos kumpikaan?
Se, että joku on kiinnostunut sinusta, ei tarkoita sitä, että olet automaattisesti kiinnostunut hänestä. Sinulla on oikeus kuunnella omaa sisäistä ääntäsi ja tunteitasi, vaikka päätöksesi olisikin toiselle tai kummallekin ihastuneista kavereistasi pettymys. Kerro tunteistasi rehellisesti, mutta hellästi. Voit esimerkiksi sanoa, ettet halua pahoittaa kenenkään mieltä ja kertoa, miksi pidät kavereitasi kivoina ihmisinä, mutta todeta, että tunteesi ovat tällaiset, etkä voi niitä muuttaa vaikka yrittäisit.
Vastaaja: Sofia Lind & Oona Turunen
Julkaistu: 10.11.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Hei! Olen 16 vuotias tyttö täytän maaliskuun alussa 17 ja mullon ollu kauhee vauvakuume jo kaks vuotta . Onko tää norma...alia? Mitä teen? Miten tän vauva kuumeen saa pois ku ei järkipuhekkaan auta? Ja koen olevani jo valmis äidiksi

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi.

Kerroit, että haluaisit äidiksi ja podet kovaa vauvakuumetta.
Vauvakuume on täysin normaali tunne, jota ilmenee monilla ihmisillä useinkin elämän aikana. Vauvakuume johtuu biologiastamme, halustamme jatkaa sukua ja hoivata.

Lasten ja vauvojen läsnäolo sekä hoitaminen saattaa joillakin helpottaa lapsen kaipuun tunnetta ja hoivavietin tyydyttämistä – olisiko esimerkiksi perheessänne tai suvussanne pienempiä lapsia, joille voisit mahdollisesti toimia vaikkapa lastenvahtina?

Vauvakuumeesta ei tarvitse stressata. Tunteet tulevat ja menevät ja ovat sellaisia, joita ei täysin voi kontrolloida. Voit tiedostaa vauvakuumeesi ja yrittää keskittyä muihin asioihin (esimerkiksi harrastuksiin, kavereihin yms.), jos koet, että se auttaisi. Sopiva ajankohta lasten saantiin tulee aikanaan ja tiedät kyllä milloin hetki on oikea.

Lapsi ja äitiys tuo mukanaan suuren vastuun ja siksi näihin asioihin tulee aina suhtautua vakavasti. Et kerro kysymyksessäsi sitä että onko sinulla kumppani, jonka kanssa olet asiaa pohtinut. Olipa tilanne millainen tahansa, on kyseessä sinun elämäsi ja kehosi ja sinä tietenkin teet viime kädessä niitä koskevat päätökset. Kannattaa tarkasti miettiä tukiverkostoa, asumista ja toimeentuloa, mutta ennen kaikkea tulee miettiä asioita myös lapsen näkökulmasta. Jos koet, että pystyt lapsesta huolehtimaan, ehdotan että keskustelet asiasta vielä jonkun luotettavan aikuisen kanssa.

Vastaaja: Lotta Saine & Oona Turunen
Julkaistu: 10.11.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Pitäisikö huolestua jos ei 5 vuodessa ole päässyt exästään yli? Onko jotain vinkkejä miten "osaisi" rakastua uuteen maht...avaan tyyppiin? Hienoja ihmisiä on tullu tavattua mut tunteet ei etene mulla vahvoiksi.

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi.

Kerroit, että erostasi on viisi vuotta ja sinulla on tunne, ettet ole päässyt exästäsi yli. Joskus käy niin, että tietyt ihmiset meissä saavat aikaan voimakkaita tunteita, joiden käsittely vie aikaa. Onko mahdollisesti niin, että ehkä näet exääsi edelleen jossakin tai olet tekemisissä hänen kanssaan? Säännöllinen tapaaminen voi vaikuttaa tunteisiisi ja olotilaasi edelleenkin. Etäisyyden ottaminen voisi olla hyvä asia. Salli itsesi päästää irti entisestä kumppanistasi. Anna itsellesi myös aikaa; kiirettä uuteen parisuhteeseen ei varmaankaan ole. Varsinaisia vinkkejä siihen miten osaisi rakastua uuteen tyyppiin ei valitettavasti ole, mutta kun saa päästettyä irti menneestä ja lähtee eteenpäin avoimin mielin, voivat silmät avautua asioille ihan erin tavoin.

Oletko ajatellut, että voisit hakeutua mukaan esimerkiksi oman paikkakuntasi eroryhmään? Tällöin voisit saada vertaistukea ryhmän toisilta jäseniltä. Ryhmä voisi tarjota ehkä työkaluja ja apua tunteittesi purkamiseen sekä selvittämiseen, kenties ihan uusiakin näkökulmia asiaan.

Hyvää jatkoa sinulle!

Vastaaja: Seksuaalineuvontaopiskelija & Elina Tanskanen
Julkaistu: 10.11.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 41