Tunteiden kirjo

Olen 23-vuotias nainen ja seurustellut poikaystäväni kanssa 5 kuukautta. Olemme lähekkäin olleet, mutta emme esim. yhdyn...nässä. Olen aika arka, mutta niin on poikaystävänikin. Minua hävettää, mutta usein haluaisin nuolla poikaystäväni siitintä. Emme ole asiasta keskustelleet. Jotenkin ajatellen, että se tuntuisi todella hyvältä suussani ja tekisi minulle jopa hyvää. Minua hävettää tämä asia, mutta voiko sellaisesta saada vaarallisen taudin ja mitä jos hän saisi siemensyöksyn suuhuni? Haittaako se ja onko se pahasta? Ajattelen että se todellakin voisi tuntua myös minusta todella hyvältä sekä auttaa yhdyntään pääsemiseen. Onko häpeällistä esim. nuolla kiveksiä?

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi. Monet nauttivat suuseksin antamisesta eikä siinä ole mitään väärää tai hävettävää. Suuseksi on hyvin yleinen sekä turvallinen seksin muoto ja monet aloittavat sillä esimerkiksi ennen yhdyntäseksin kokeilemista. Suuseksissä voi nuolla kiveksiä, siitintä ja kaikkia kehonosia, joista kumppani tykkää tulla kosketetuksi. On hyvä ottaa huomioon, että joidenkin kivekset ovat hyvin herkät. Siemensyöksyn voi antaa tulla suuhun, jos haluaa. Sitä ennen on hyvä tarkistuttaa, ettei kummallakaan ole sukupuolitauteja.

Sukupuolitaudit voivat tarttua limakalvokontaktissa, eli suuseksissä myös. Tämän vuoksi on tärkeää käyttää kondomia, tai vakituisen kumppanin kanssa käymällä sukupuolitautitesteissä varmistaa, ettei sukupuolitauteja ole kummallakaan. Seksitaudit eivät ole vaarallisia, jos ne todetaan ajoissa ja niihin saa lääkityksen. Hoitamattomina jotkut taudit voivat aiheuttaa esimerkiksi lapsettomuutta. Tämän vuoksi testeissä käyminen on tärkeää.

Voit siis halutessasi ottaa suuseksin rohkeasti puheeksi kumppanisi kanssa ja kysyä, mitä hän siitä ajattelisi. Voitte edetä rauhassa juuri teille sopivaan tahtiin. On hyvä kertoa ääneen omia toiveita, ajatuksia ja pelkojakin. Seksi ei ole pahasta tai häpeällistä, vaan monille se on suuri ilon ja nautinnon lähde elämässä.

Nautinnollisia hetkiä!

Vastaaja: Oona Turunen
Julkaistu: 30.11.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Hei, olen 30v nainen, mies muutaman vuoden nuorempi. Ongelmaksi on muodostunut miehen totaalinen haluttomuus minua ko...htaan. Toteaa, että olen kuin "sisko", liian "tärkeä" ja mitä muuta. Tuntee seksin vääränä kanssani eikä pysty tuntemaan kiihottuneisuutta minua kohtaan. Yhdessä olemme olleet 5v, tämä tilanne on ollut jo ainakin 3-4 vuotta. Ollaan puhuttu erosta paljon, mies ehdottanut taukoa, jos tunne menisi ohi. Itse en koe, että mies on tehnyt yhtään mitään ongelman ratkaisemiseksi, olen ainut jonka sen koskaan nostaa keskusteluun. Joten tauko/asumusero olisi mielestäni vaan turha ja miehen tapa toivoa jotain helppoa ratkaisua, jonka eteen hänen ei tarvitse tehdä mitään. Meillä on paljon rakkautta, joka päiväistä huomiointia, silittelyä, rapsutusta, pussailua. Läheisyys on. Isoin ongelma on mielestäni miehen terapeutti, joka joskus oli sanonut, että tuollaiselle ei vaan voi mitään. Mies uskoo tuohon kuin kallioon. Hänellä on (nyt jo loppunut) terapiasuhde ahdistuksen vuoksi. Mutta tuo (ei seksuaaliasioihin) erikoistunut ihminen on saanut mieheni uskomaan, että mitään ei voi vaan tehdä, terveisin asiantuntija. Terapeutti on hänelle kova auktoriteetti ja hän jotenkin tuskastuneen masentuneen päättäväisenä on sitä mieltä, että koska terapeutti näin totesi, niin meidän suhteen seksielämää ei vaan voi pelastaa. Huomaan, että osaan vastataan vaan kehoituksella "ota yhteyttä". Mutta toivoisin kuulevani, että onko yhtäkään täyssiraruksellista suhdetta pystytty korjaamaan koskaan? Onko se mahdollista? Miten? Olen luovuttamassa, ja jos vastaus on vaan yhteydenotto niin en ota yhteyttä, sen tiedän.

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi.

Täyssisaruksellisia suhteita on korjattu niin pariterapiassa kuin sen ulkopuolellakin. Uuden tai vanhan himon herättämiseen niin suhteessa kuin pariterapiassa tarvitaan kaikkien osapuolten sitoutumista ja kiinnostusta. Pariterapia ei ole teiltäkään poissuljettu vaihtoehto, jos olisitte siitä yhdessä kiinnostuneita.

Kerroit, että yksipuolinen haluttomuus suhteessanne on jatkunut jo pitkään ja ymmärsin kirjoituksestasi, että toisin kuin miehesi, koet edelleen himoa häneen ja kaipaat seksiä läheisyyden lisäksi. Ymmärsin, ettet myöskään halua taukoa tai asumuseroa vaan joko halun palaamista suhteeseen tai eron.

Haluttomuuden ilmaantuminen pitkäaikaiseen suhteeseen on normaalia ja vaikuttavina tekijöinä voivat tällöin olla mm. hormonit, suorittaminen, mahdollinen liika läheisyys ja tottuminen kumppaniin. Lisäksi olemme yksilöitä seksin suhteen: kumppanin kanssa on hyvä selvittää olisiko jotakin, jota hän kaipaisi kiinnostuksensa heräämiseksi. On myös hyvä kuunnella sekä uskoa mitkä hänen syynsä haluttomuuteen ovat, ja mitä hän toivoo tehtävän. Kumppani on itse vastuussa antamistaan vastauksista.

Terapeutti ei määrittele suhdettanne. Et maininnut mikä alkuperäinen syy miehesi terapiasuhteeseen on ollut. Muunmuassa masennus ja masennuslääkkeet voivat vaikuttaa seksuaalisuuteen alentavasti. Terapeutista ja terapiasta huolimatta: suhteestaan sinuun vastaa miehesi itse. On myös hyvä pohtia oletko itse onnellinen suhteessasi ja määritellä se kuinka tärkeää sinulle seksi on osana parisuhdetta.

Asiaa voisi tuoda vielä kerran suhteessanne avoimesti keskustellen ja vanhoista luopuen esille, jonka jälkeen voi olla helpompi päätyä yhteiseen päätökseen siitä mitä teette.

Onnea ja rohkeutta päätöksiin!

Vastaaja: Tiina Lahti
Julkaistu: 22.11.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Hei Olen kohta 18-vuotias poika, ja ensimmäisen seurustelusuhteeni kestoksi tyttöystäväni kanssa tulee keväällä 4 vuo...tta täyteen. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen yrittänyt ainakin omalta taholtani olemaan mahdollisimman avoin suhteessa, sillä olen huomannut kärsivällisen luonteeni johdosta tukahduttamaan tunteitani ja naamioitumaan "onnellisen" ja kompromissikykyisen kumppanin roolin taakse, vaikka kunnolla vituttaisi. Mieltestäni, jos aikoo jakaa toisen ihmisen kanssa elämänsä, tämän kanssa täytyisi pystyä keskustelemaan avoimesti kaikesta. Olen kuitenkin huomannut tiettyjen parisuhteemme asioiden olevan liian vaikeita tyttöystäväni käsiteltäväksi. Eräässä vaiheessa tyttöystäväni oli hyvin mustasukkainen naispuolisista kavereistani, joista muutama on ollut ihastunut minuun. Tämä johti siihen, että hän kysyi olenko itse kokenut vetoa kehenkään kavereistani, johon päätin vastata rehellisesti myönteisesti. Kerroin avoimesti olleni ihastunut suhteemme aikana useampaan tyttöön, mutta pitänyt itseni pidättyväisenä ja uskollisena. Vaikka pahoittelin, että en ollut ottanut asiaa aikaisemmin puheeksi, tämä on johtanut nyt siihen, että tyttöystäväni ei halua minun olevan minkäänlaisessa tekemisissä kenenkään k.o. ystävän kanssa (kyseessä olevat henkilöt ovat minulle myös pitkäaikaisia, tärkeitä YSTÄVIÄ elämässäni). Tilanne on hämmentävä ja ikävä. Koska ongelmana oli ilmeisesti, että en ollut alunperin kertonut kumppanilleni, että olin rakastunut olen nyt yrittänyt korjata luottamuspulaa ja olla todella avoin ja rehellinen suhtemme lisäksi ennen kaikkea itselleni. Olen hyväksynyt omat emootioni ja seksuaalisen minäkuvani, joiden hallitseminen ja rajoittaminen on vaikeaa, välillä jopa mahdottoman tuntuista. Olen avoimesti vastannut kumppanini kysymyksiin rehellisin vastauksin, vaikka tiedän, että valkoinen valhe säästäisi molemmat uudelta riidalta tai pettymykseltä. Olen kertonut, että välillä olen fantasioinut toisista aktin aikana, haluaisin kokeilla joskus elämäni aikana ryhmäseksiä, sekä ehkä seksi miehen kanssa kiinnostaisi ainakin teorian tasolla. Olen ollut rakastunut toisiin ja todennäköisesti tulen vielä rakastumaan mahdollisten yhteisten vuosikymmentemme aikana. Omista fantasioistani keskustelu on vieläkin itselleni vaikeaa ja epämukavaa, mutta pyrin pääsemään siitä yli. Kuitenkin, kauniista ajatuksesta huolimatta koen, että suhde on nyt huonommassa jamassa, kuin nuorempana, jolloin pidin asiat sisälläni, yhdessäolo oli yksinkertaisempaa ja olimme muutenkin henkisesti epäkypsempiä. Tyttöystäväni kokee myös itsetyydytykseni olevan pois seksielämästämme. Olen itse lähes aina se "aktiivinen" seksiä ehdottava osapuoli, mutta usein tyttöystäväni ei halua, jolloin voi vain kunnioittaa toisen haluja ja olla harrastamatta. Jos kuitenkin käy niin, että hän itse haluaa, mutta vuorostani minä olen stressin tai unettomuuden takia haluton, hän kääntää sen seuraukseksi masturboimisestani. Hän on myös nähnyt vahingossa sivuhistoriastani katsomaani pornoa, ja hän välillä kommentoi yksityiskohtaisesti pornonkatseluani muiden ystäviemme läsnäollessa, minkä koen nöyryyttäväksi. Tyttöystäväni kokee seksin korreloivan suoraan rakkutta. Itse näen seksin olevan rakkauden osoituksen lisäksi myös primitiivine tarve, joka ei välttämättä liity rakkauteen mitenkään. Enhän masturboi tai näe seksiunia haluakseni, jotta voisin osoittaa itselleni rakastavani itseäni. Runkkaan, kun panettaa ja that's it. Kysyisinkin, onko kyseessä hyvä ja pitkäaikainen suhde, jos seksuaaliset tarpeet eivät osu yhteen tai jos rakastuu toiseen? Onko vika minussa? Polyamorinen suhde ei tule kumppanilleni kuuloonkaan (itse en näe esteitä, jos yhteisestä sopimuksesta), ja seksi on hyvin rutinoitunutta ja kaavamaista jo nyt vaikka ikää alle 20. Miten suhdetta voi rakentaa tässä vaiheessa pitkälle pohjalle, jos olen itselleni ja kumppanilleni täysin rehellinen, mutta se näyttää vahingoittavan enemmän kuin pidättäytyminen ja suun pitäminen kiinni. Missä menee suhteen "työstämisen" raja? Voiko suhdetta työstää liikaa sen luonnolisesta tilasta? Kiitos

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi. Hienosti pohdit omaa seksuaalisuuttasi ja parisuhdettasi. Sinussa ei ole vikaa niin kuin ei myöskään tyttöystävässäsi, olette vaan kirjoittamasi perusteella ainakin tällä hetkellä erilaisessa tilanteessa halujen, tarpeiden ja toiveidenne kanssa.

Parisuhteessa puolisot luovat yhdessä parisuhteensa säännöt. Halut ja toiveet eivät aina kohtaa, joten molempien tulisi pystyä toista kunnioittaen tehdä myös kompromisseja. Tämä kuitenkin vaatii myös juuri sitä avoimuutta ja omien halujen ja toiveiden esille tuomista, kuten olet toiminutkin. Keskustellen ja neuvotellen voi yhdessä miettiä, että jos nyt voimme toimia jossain asiassa minun toiveiden mukaan, niin jossain muussa asiassa toimitaan sitten sinun toiveiden mukaisesti. Joskus tähän keskusteluun saatetaan tarvita ammattiapua ja esimerkiksi seksuaaliterapiasta voi hakea apua halujen eriparisuuteen, jotta parisuhdetta voisi rakentaa uudelle tasolle, johon molemmat ovat tyytyväisiä. Usein ulkopuolisen ihmisen kanssa juttelu voi auttaa hahmottamaan omia tarpeita ja omia rajoja.

Kysyt myös missä menee suhteen ”työstämisen” raja, eikä siihen ole ikävä kyllä oikeaa vastausta, mutta kyllä jokaisen kuuluisi saada olla oma itsensä suhteessa ja kokea siinä hyvää oloa. Joskus tapahtuu niin, että kumppanit kasvavat parisuhteessa eri tahtiin, joka voi vaatia toiselta enemmän aikaa sopeutua asioihin. Jokaisella voi myös olla ihan omia fantasioita, jotka on oikeutettu pitämään henkilökohtaisinaan, niistä ei tarvitse kertoa kenellekään. Fantasiointi ei ole väärin ketään kohtaan. Jokaisella on myös omaan sooloseksiin.

Toivon sinulle rohkeutta ja avoimuutta pohtia jatkossakin omia halujasi ja tarpeitasi ja kannustan miettimään, missä asioissa olet valmis joustamaan ja mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä kokeaksesi itsesi kokonaiseksi ja onnelliseksi parisuhteessa. Voit halutessasi soittaa meidän neuvontapuhelimeen tai tulla neuvontatapaamiseen. Palvelumme ovat maksuttomia ja nimettömiä.

Vastaaja: Riikka Stjerna
Julkaistu: 22.11.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Miksi neitsyys hävettää? Siinähän ei pitäisi olla mitään vikaa, vaikka olisikin reilu parikymppinen tai vaikka yli kolme...n kympinkin. Se taitaa olla vielä vähän erilaista miehille ja naisille. Kavereille ei kehtaa tunnustaa ja tuntuisipa vaikealta ihastuksen kohteellekaan kertoa. Ajatus paljastumisesta on pelottava, koska voisi joutua nolatuksi, vaikka kaverit olisivat muuten varsin reiluja. Siellä voi kuitenkin olla aina se yksi, joka ei ymmärrä, nauraa ja saattaa juoruilla eikä salaisuus pysy salaisuutena.

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi.

Pohdit miksi neitsyys hävettää. Esitit hyviä näkökulmia siitä, kuinka ryhmä vaikuttaa aiheesta käytyjen keskustelujen ilmapiiriin sekä siihen, kuinka aiheen voi ottaa esille.

Käsitys neitsyydestä/poikuudesta on historiallinen ja hyvin sukupuolettunut jäänne, jonka mukaan mies ei ole mies ennen kuin on ollut yhdynnässä, ja että nainen tai tyttö häpäisee itsensä ja koko suvun, jos on missään seksualisessa kanssakäymisessä ennen avioliittoa. Tämänkaltainen ajattelu on vahingollista, vaikka se onkin lieventynyt eikä ensiavioillista seksiä katsota enää yleisesti pahana asiana. Joissakin yhteisöissä ja kulttuureissa vastaava asenne on voimakkaampi kuin toisaalla, mutta se edelleen vaikuttaa ihmisten asenteisiin laajemminkin.

Neitsyyteen/poikuuteen saattaa liittyä turhaa häpeää. Häpeä voi liittyä siihen, että siitä ei pääse tarpeeksi nuorena eroon, tai että sen menettää liian nuorena riippuen mitä sukupuolta edustat. Tämä on kuten sanottu,  vahingollinen tapa ajatella. On ylipäätään ikävää, että ensimmäisistä kerroista puhutaan statuksella, joka joko menetetään tai josta päästään eroon. Aiheeseen liittyvää häpeää voisi vähentää, jos keskustelua käytäisiin myönteisesti turvallisissa ympäristöissä saaduista uusista kokemuksista.

Seksuaalioikeuksissa määritellään jokaiselle yksilölle (sukupuolesta riippumatta) oikeus saada kasvaa ja toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan omaan tahtiin, kunhan ei rajoita tai riko muiden vastaavaa oikeutta. Toisten yksityisasioista ei tule keskustella toisen selän takana häneltä lupaa kysymättä.

Vastaaja: Ronja Ohra-aho ja Anna Kolster-Weckström
Julkaistu: 16.11.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Moi. Oon pohtinu valmiutta seurusteluun ja seksiin. Kuinka vanhana on vielä normaalia kokea olevansa ei-valmis? Kehityin... fyysisesti ja henkisesti murrosiässä suht nopeesti ja varhain, mut sosiaaliset jutut tuntuu edelleen tosi vaikeilta. Mulla ei oo minkäänlaista kosketuspintaa ihastuksiin/seurusteluun/seksiin jne., enkä osaa osallistua niistä keskusteluun kavereiden kanssa. Kavereitakaan ei oo montaa, osittain siks etten juuri uskalla lähestyä uusii ihmisiä, osittain siks et koen ettei mulla oo paljon mitään samaa useimpien ikäisteni kanssa. Ajatus parisuhteestakin tuntuu tosi kaukaselta ja suoraan sanottuna pelottaa, että joku pitäis päästää niin lähelle. Onko tää, oonko mä ok? Jotenkin vaan tuntuu siltä, että kaikki muut kehittyy nykyään niin nopeesti, ja tälleen ku on aina ollut "ikäistään kypsempi", seksuaalisesti naiivilta tuntuminen on kurjaa. Sosiaalinen paine ei tunnu pakottavalta mut alentavalta. Kavereitten mielestä oon "söpö", kun en tiiä näistä asioista yhtään mitään, mikä ärsyttää. Kiitos vastauksesta!

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi.

Kaikki ihmiset ovat omanlaisiaan ihmissuhteissaan ja seksuaalisuudessaan. Seksuaalisuus kehittyy omanlaistaan vauhtia ja omanlaiseensa suuntaan, jokaisella. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa olla seksuaalinen tai yhtä oikeaa aikataulua, jolla toteuttaa seksuaalisuuttaan. Myös sosiaalisuudessa on valtavia eroja yksilöiden välillä. Osa meistä kaipaa enemmän ihmisiä ympärilleen, toisille riittää vähempikin sosiaalisuus. Osa sosiaalisuudesta ja seksuaalisuudesta määräytyy geneettisesti. Osaan siitä, millä tavalla olemme sosiaalisia tai seksuaalisia, vaikuttaa kasvuympäristömme. Muokkaudumme ja kasvamme niin sosiaalisesti kuin seksuaalisestikin koko elämämme ajan.

Sekin, että pohdit itseäsi muihin verraten on täysin ymmärrettävää. Me käytämme toinen toistamme ikään kuin peileinä. Tutkailemme, missä olemme samanlaisia ja missä erilaisia kuin muut ihmiset. Elämistä helpottaa, kun oppii hyväksymään itsensä myös niiden piirteiden suhteen, missä eroaa muista.

Kirjoitit, ettet juuri uskalla lähestyä uusia ihmisiä. Monet arastelevat ottaa kontaktia ihmisiin, joita eivät tunne. Se, että kokee sosiaalisissa suhteissa tai tilanteissa epävarmuutta, on jopa aika tyypillistä suomalaisille. Sosiaalisia tilanteita voi kuitenkin myös harjoitella, jos se tuntuu itselle tarpeelliselta. Monista kaupungeista löytyy erilaisia ryhmiä, joissa vuorovaikutustaitoja harjoitellaan ja esim. Nyyti ry:n kotisivuilta löytyy verkkopohjaista harjoitusmateriaalia vuorovaikutustaitoihin.

Kirjoitit, että koet, ettei sinulla ole paljoakaan yhtesitä useimpien ikäistesi kanssa. Ystävyyssuhteitahan voi syntyä myös eri-ikäisten välille. Parisuhteeseen sinun ei tarvitse ryhtyä, jos et sitä halua. Myös parisuhteessa ollessaan ihmisellä on itsellään lupa määritellä, kuinka lähelle toisen päästää.

Oman seksuaalisuutensa toteuttamista voi ”harjoitella”, jos niin haluaa. Voi esim. lueskella kirjoja tai katsoa elokuvia, joissa on eroottisia kohtauksia ja kuulostella itseään, mitä ne itsessä herättävät. Omaa kehoa voi tutkia katsellen ja kosketellen. Sexpon kotisivuilta löytyy harjoituksista mm. yksin tehtävän hellyysharjoituksen ohje.

Vastaaja: Nonna Huotarinen & Elina Tanskanen
Julkaistu: 15.11.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Hei Olen 25-vuotias nainen. Odotan toista lastamme ja raskaus on nyt suunnilleen puolessa välissä. Ensimmäisen lapsen... synnytys meni suht hyvin, normaali alatiesynnytys kai. Ongelmani on että esikoisen syntymän jälkeen ei oikein ole seksi kiinnostanut ja jos onkin, niin ei oikein jaksaisi. Olen syyttänyt imetystä menestyksekkäästi, mutta tiedän ettei tämä siitä kokonaan johdu. En tiedä tapahtuiko synnytyksessä jotain, mutta sen jälkeen ensimmäiset puoli vuotta yhdyntä sattui aivan älyttömästi. Sitten se rauhoittui, olin helpottunut ja neuvolassakin sai sanoa että ohi meni, siellä kun ei mitenkään empaattisesti mielestäni kyselyihini vastattu. Nyt kuitenkin tämän raskauden toisella kolmanneksella kipu on tullut takaisin juuri samana mitä se silloin oli. Jos hyvin menee, voi olla ihan kivaakin, mutta yksikin väärä liike ja toinen puoli emättimestä on tulessa. Jos jatkan siitä huolimatta, kipu säteilee lopulta koko vastakkaisen puolen sisäreiteen ja polveen. Tämän jälkeen pitkään jaloilla oleminen sattuu myös niiin että on pakko istua alas. Ei auta liukasteet, pitkät esileikit jne. Olen tietoinen, että seksiä on toki paljon muutakin kuin yhdyntä, mutta meillä se on aika olennainen osa seksiä mistä molemmat tykkäävät tai ainakin tykkäsivät. Tämän psyykkinen kuormittavuus yllätti synnytyksen jälkeen ja erityisesti nyt. Periaatteessa haluaisin, mutta en halua pelätä että sattuu. Miehen puolesta olen aivan äärettömän pahoillani, sillä hänellä halut ovat entisellään ja häntä vaivaa että ne harvat hetket kun pikkulapsiperheessä olisi mahdollista viettää kahdenkeskistä aikaa, minua harvemmin kiinnostaa ja jos kiinnostaa en pysty kunnolla tai ollenkaan nauttimaan koko hommasta. Eniten häntä kuulema vaivaa se että se mahdollisesti tuottaa minulle kipua. Olen huomannut itsessäni mustasukkaisuutta miestäni kohtaan ja pelkään tilanteen pitkittymistä ja miehen turhautumisen lisääntymistä lähes yhtä paljon kuin seksin aikana tulevaa kipua, joten luon itselleni paineita harrastaa seksiä vaikkei huvita tai pelottaa. Mietin myös usein, miksi minä? Mitä minulle on tapahtunut? Oliko se se pudentaalipuudutus joka olisi osunut jotenkin väärin tai se kun minut ohjattiin vastoin tahtoani ponnistamaan puoli-istuvassa asennossa, vai koska en osannut hoitaa tikkejä kunnolla, vai oliko minulla huono tuuri vai olenko vain jotenkin muuten huono? Mietin myös voiko tätä mitenkään korjata tai korjaantuisiko tämä jotenkin itsestään? Myyn itselleni aika kovasti ajatusta että seuraava synnytys voisi korjata tämän jos kaikki menee nyt paremmin ja saan itse päättää miten ja missä olen, vaikka vähän vaikeaa kun tiedän etten tiedä voiko niin oikeasti tapahtua vai voisiko seuraava synnytys jopa pahentaa tilannetta. Koen olevani hyvin yksin tämän asian kanssa, koska vaikka miehelle olen lopulta saanut sanottua jotain, en osaa käsitellä asiaa tarkemmin hänen kanssaan, enkä koe että hän kykenisi ymmärtämään minua tässä asiassa. Hänelle puhumisessa vaikeaa on myös se että tämä hankaloittaa hänenkin elämäänsä ja olen näkevinäni hänessä lähinnä pettymystä omaan tilanteeseensa nähden. Ystäviä minulla ei ole joiden kanssa jutella muustakaan, saatika jostain näin herkästä asiasta, enkä koe saavani oikein mistään tietoa, apua tai tukea. Tuen tai avun etsimiseenkin on suhteellisen suuri kynnys sillä pelkään älyttömästi tulevani mitätöidyksi tai vähätellyksi. En ole oikein varma, mitä haluan tällä kysyä. Varmaan että kuvittelenko kaiken vai voiko näin käydä? Jos näin voi käydä, miten tämän voi korjata tai jos ei mitä minun pitäisi tehdä? Kiitos vastauksestanne ja ihan vain siitä että sain jotain ajatuksia purettua edes johonkin.

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi. Raskaus ja synnytys ovat isoja mullistuksia keholle. Rajut hormonaaliset muutokset synnytyksen jälkeen vievät myös monilta haluja ja uusi elämänrytmi vauvan kanssakin voi olla haaste esimerkiksi seksielämän uudelleen aloittamiselle. Kuvailemasi yhdyntäkivut ovat hyvin yleisiä ja niiden syntymekanismit erittäin moninaiset. Vulvodyniasta ja kivun hallinnasta voit lukea lisää täältä.

Todella ikävää, että koet ettei ongelmiisi olla suhtauduttu neuvolossa riittävän vakavasti ja empaattisesti. Kuvailemasi tilanteesi on hyvin monisyinen ja olisi tärkeää, että haet apua. Kerro esimerkiksi gynekologille yksityiskohtaisesti tilanteestasi. Perusteellisilla tutkimuksilla pitäisi selvittää ettei sinulla ole kehossa fysiologisia vauriota tai voiko vauva sisälläsi painaa hermoja ja aiheuttaa kiputuntemuksia? Pudentaalipuudutuksesta tai muista kuvailemistasi tapahtumista ei pitäisi nykytietämyksen mukaan syntyä pysyviä vaurioita. Joskus erittäin harvinaisissa tapauksissa synnytys voi silti aiheuttaa hermovaurioita. Ne paranevat yleensä ajan myötä itsestään. Endometrioosin mahdollisuus voisi olla myös hyvä sulkea pois. Gynekologi voi lähettää asiakkaan tutkittavaksi myös neurologille, jos tutkimukset viittavat hermoperäiseen kipuun.

Kerrot myös kokeneesi aiemman synnytyksen tapahtumat psyykkisesti kuormittaviksi. Voisitko mahdollisesti purkaa tilannetta keskustelemalla psykologin tai seksuaaliterapeutin kanssa? Ei ole ollenkaan harvinaista, että vaikea raskausaika tai hankala synnytyskokemus saattavat traumatisoida ja uusi raskaus laukaisee edellisen raskauden vaikeat kokemukset takautumina sekä jopa psykosomaattisina tuntemuksina. Aiemmin syntyneet pelot olisi hyvä käydä läpi ammattilaisen kanssa. Olisi erittäin tärkeää, että sinun ja miehesi välinen kommunikaatio pysyisi sujuvana ja avoimena. Voisiko parisuhde- tai seksuaaliterapia lujittaa suhdettanne? Sexpo tarjoaa ihmissuhteita vahvistavaa yksilö- ja pariterapiaa. Tutustu linkin tarjontaan ja ota rohkeasti yhteyttä.

Tilanteeseesi on hyvin vaikea antaa yhtä hyvää vastausta. Siksi olisi todella tärkeää oman hyvinvointisi vuoksi, että saisit nyt riittävästi apua. Edellä mainitut ammattilaiset pystyvät auttamaan. Kuvaile tilanteesi avoimesti ja rohkaise itsesi nyt selvittämään tämä tilanne. Älä salaile kokemuksesi yksityiskohtia tai häpeile esittää kysymyksiä ja vaatia tutkimuksia sekä vastauksia. Et ole yksin. Kokemuksesi ovat yleisiä ja niissä ei ole mitään hävettävää.

Vastaaja: Julia Suikki & Oona Turunen
Julkaistu: 14.11.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Pitäisikö huolestua jos ei 5 vuodessa ole päässyt exästään yli? Onko jotain vinkkejä miten "osaisi" rakastua uuteen maht...avaan tyyppiin? Hienoja ihmisiä on tullu tavattua mut tunteet ei etene mulla vahvoiksi.

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi.

Kerroit, että erostasi on viisi vuotta ja sinulla on tunne, ettet ole päässyt exästäsi yli. Joskus käy niin, että tietyt ihmiset meissä saavat aikaan voimakkaita tunteita, joiden käsittely vie aikaa. Onko mahdollisesti niin, että ehkä näet exääsi edelleen jossakin tai olet tekemisissä hänen kanssaan? Säännöllinen tapaaminen voi vaikuttaa tunteisiisi ja olotilaasi edelleenkin. Etäisyyden ottaminen voisi olla hyvä asia. Salli itsesi päästää irti entisestä kumppanistasi. Anna itsellesi myös aikaa; kiirettä uuteen parisuhteeseen ei varmaankaan ole. Varsinaisia vinkkejä siihen miten osaisi rakastua uuteen tyyppiin ei valitettavasti ole, mutta kun saa päästettyä irti menneestä ja lähtee eteenpäin avoimin mielin, voivat silmät avautua asioille ihan erin tavoin.

Oletko ajatellut, että voisit hakeutua mukaan esimerkiksi oman paikkakuntasi eroryhmään? Tällöin voisit saada vertaistukea ryhmän toisilta jäseniltä. Ryhmä voisi tarjota ehkä työkaluja ja apua tunteittesi purkamiseen sekä selvittämiseen, kenties ihan uusiakin näkökulmia asiaan.

Hyvää jatkoa sinulle!

Vastaaja: Seksuaalineuvontaopiskelija & Elina Tanskanen
Julkaistu: 10.11.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Hei! Mulle on tässä 2,5 vuoden aikana tullut sellainen ikävä piirre seksissä kumppanini kanssa että en hyväksy kielteis...tä vastausta seksin harrastamiseen. Olen huomannut että olen muuttunut jotenkin todella riippuvaiseksi sille. Meillä on niin äärettömän hyvää seksiä kumppanini kanssa, saamme molemmat valtavia orgasmeja. Harrastamme seksiä oikeastaan vain viikonloppuisin kun hänen poikansa on isällään. Joten sunnuntaina viimeisimmän kerran jälkeen alan aina jo heti odottamaan lauantai aamua että saisin seksistä taas nauttia. En kestä sitä jos kumppanini on vaikka kipeä tai väsynyt eikä siksi halua. Saan siitä niin kovan ärsykkeen että alan sanomaan hänelle kaikkea todella ikävää ja suoraansanoen lynkkaan hänet aivan maihin ilkeillä sanomisillani. En haluaisi enää koskaan sitä hänelle tehdä koska rakastan häntä niin valtavasti.Auttakaa minua, Mitä voin tehdä?

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi.

Mukavaa, että teillä on kumppanisi kanssa kuvaamasi kaltaista nautinnollista seksiä. Hyvää on myös se, että olet huolestunut hankaluudestasi sietää kielteistä vastausta ja lähtenyt itse hakemaan tilanteeseen apua.

Jokaisella on oikeus kieltäytyä seksistä milloin vain, jos sitä ei syystä tai toisesta halua. Hyvä seksielämä pitää sisällään huomaavaisuutta ja kunnioitusta myös silloin, kun kumppani ei halua seksiä. Toisen lyttääminen tällaisessa tilanteessa heikentää herkästi suhteen luottamusta ja voi entisestään vähentää halukkuutta seksiin. Hienoa, että haluat nyt muuttaa käytöstäsi.

Sinun voisi olla hyvä päästä keskustelemaan asiasta jonkun kanssa. Olisi tärkeää pohtia, mitä kaikkea seksi kumppanisi kanssa sinulle merkitsee ja toisaalta mitä mahdollinen torjunta sinussa aiheuttaa. Ennen kaikkea olisi tärkeää löytää sinulle toimivampia keinoja torjunnan herättämien vaikeiden tunteiden kanssa pärjäämiseen, ettet purkaisi niitä kumppaniisi.

Voit päästä alkuun soittamalla Sexpon maksuttomaan puhelinneuvontaan numeroon 0800-90044. Jos asut pääkaupunkiseudulla, suosittelen sinua varaamaan ajan kasvokkain tapahtuvaan maksuttomaan seksuaalineuvontaan, jossa voit keskustella tilanteestasi tarkemmin. Jos asut kauempana, neuvontatapaaminen voidaan pitää myös Skype-yhteyden välityksellä. Sexpon seksuaalineuvonnassa voi asioida nimettömästi.

Vastaaja: Hanna Terävä & Henriikka Sundell
Julkaistu: 7.11.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

Voinko olla aseksuaali? Runkkaan siis pornolle, mutta se on ihan tyydyttävää, eli en koe tarvetta seksiin. Aloin kuitenk...in pohtia, että seksinhän voi käsittää tosi laajasti. Voiko läheisyyden, halailun, pussailun jne. laskea seksuaaliseksi toiminnaksi parien välillä? Niitä haluan miehiltä jos suhteeseen ryhdyn.

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi. Hyvä, että pohdit omaa seksuaalisuuttasi ja tutustut omaan kehoosi. Voit halutessasi miettiä, tarvitseeko sinun määrittää itsesi niin tarkoin? Joskus tarkka määritelmä saattaa jopa rajoittaa aivan turhaan. Seksuaalisuutemme ja kiinnostuksen kohteetkin voivat muuttua: vaihdella iän ja elämän tilanteiden kautta.

Kirjoituksesi perusteella voisi sanoa, että sinua ei ilmeisesti kiinnosta yhdyntäseksi. Seksuaalisuutta ja seksiä on monenlaista ja yhdyntä on vain yksi osa sitä. Populaarikulttuurimme on elokuvien ja TV-viihteen vaikutuksesta luonut seksimyytin, jonka mukaan yhdyntä olisi se seksin ylin huipentuma. Näin ei kuitenkaan ole läheskään kaikille, vaan monet kokevat nautinnollisemmaksi täysin muita juttuja, kuten yhteisen läheisyyden, pussailun, käsillä hyväilyn ja esimerkiksi sooloseksin kumppanin kanssa. Olet tiedostanut seksuaalisuudestasi mistä pidät ja mistä et. Pidä omista rajoistasi kiinni ja nauti asioista joista pidät.

Vastaaja: Julia Suikki & Oona Turunen
Julkaistu: 6.11.2017
Pysyvä linkki tähän kysymykseen

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11